Kylähistoria



Lapinsalon kylän historiaa


Ensimmäinen kunnallisveron kanto oli ollut vuonna 1874 ja siinä kerrotaan, että Lapinsalossa oli verotettavia 186 henkeä ja asukasmäärä 200.



Herännäisyys


Kun puhutaan Lapinsalon vaiheista ja kulttuurista, ei voi mitenkään ohittaa herännäisyyttä, mikä on täällä vaikuttanut jo 1800-luvun alkuajoista asti ja lyönyt leimansa ihmisiin, elämään ja kehitykseen. Vuonna 1835 pidettiin Pihlajanmäellä Pikkaraisessa eräänlainen ”kirkolliskokous”, missä oli Paavo Ruotsalainen ja monet johtavat papit mukana.


Olavi Kares kirjoittaa kirjassaan Heränneen kansan vaellus, myöhäisemmän kevään 1881 herätysten ajasta, että Lapinsalossa oli yli kaksikymmentä taloa ja kaksi jäi koskemattomaksi. Seuroja pidettiin taloissa ja niihin kokoonnuttiin useita kertoja joka vuosi aina 1980-luvulle asti, jolloin seuraperinne alkoi vähitellen hiipua.


Lapinsalolaisia Amerikkaan


1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkuvuosina Lapinsalostakin lähti paljon porukkaa Amerikkaan, USA:han ja Kanadaan. Osa heistä palasi, jotkut jäivät sinne pysyvästi. Tässä ainakin suurin osa heistä.


Mäkelän tilalta, veljekset käyttivät Amerikassa sukunimeä Laine


Ville Lappalainen oli Amerikassa kaivoksella 3 vuotta kun perhe oli Suomessa. Amerikan rahoilla Ville osti Rasiasaaren talon Pyhäjärven Väätistä.

Jussi Lappalainen oli myös 3 vuotta Ameriikassa, ja osti niillä rahoilla Rinteelän talon Luupuvedeltä.

August (Aukusti) Lappalainen meni naimisiin Hilma Marinin kanssa ja hän oli Heikinmäeltä ja Heikki Marinin ja Brita Stina Hukkasen tyttö. He muuttivat Ameriikkaan missä työskenteli kaivoksella. Heille syntyi poika Taisto. Hilma kuoli Ameriikassa. August ja Taisto muuttivat Venäjälle.

Arvid (Arvi) Lappalainen oli poikamies, kävi Ameriikassa töissä kaivoksella ja sai jonkin taudin, oleskeli Mäkelässä minne kuoli.


Päätalosta


Kristiina Kumpulainen meni Amerikkaan1903, puoliso Aram Valgroos, kaksi tytärtä

Väinö Vilhelm Kumpulainen meni Amerikkaan 1909, kuoli USA:ssa perheettömänä


Kiikkulasta (Halla-aho)


Antti Kärkkäinen meni Kanadaan, kuoli siellä 10.10.1926 Sudbyry Kanada


Yrjölän tila


Kusti Svärd oli Alaskassa 5 vuotta, palasi takaisin ja asui Pellonpäässä ja Sonnisessa Yrjölän tilalla

Julius Svärd oli Alaskassa myös 5 vuotta, palasi takaisin, haki perheensä ja muutti USA:han

Sylvester Svärd meni veljiensä mukana Alaskaan ja menehtyi siellä.


Muita Amerikassa käyneitä


Jakob Kesti, Amerikasta palattuaan osti Aholan tilan

Heikki Marin, Amerikasta palattuaan osti Heikinmäen

Matti Leskinen, syntynyt Harjulan tilalla. Muutti Amerikkaan 1905 ja meni siellä naimisiin. Hän eli maanviljelijänä (a farmer) Minnesotassa.

Antti Pekkala, Juusolan tilalta. Oli ollut Amerikassa 10 vuotta. Tuli sieltä Suomeen takaisin ja osti Kopola nimisen tilan Haapavedeltä.

Alfred Tolonen, Ruomin tilalta. Oli Amerikassa 1923-1925, osti Heinämäestä nro1 lohkaistun Juholan tilan.


Metsät


Alkuaikoina maanviljelyn ja karjanhoitotyön ohella Lapinsalossa on poltettu tervaa kymmenissä tervahaudoissa. Ainakin Juusolan isäntä Jooseppi Pekkala oli pitänyt ammattinaan nuorempana tervatynnyrien tekoa. Tervatynnyrit kuljetettiin hevosella Nissilän kautta Ouluun myytäväksi.


Toinen rahahanke oli silloin puun hiiltäminen. Salahmin Rautaruukki tarvitsi hiiltä suuret määrät, kun se sulatti järvimalmista rautaharkkoja. Rautaa valmistettiin aina 1900-luvun alkuajoille asti, minkä jälkeen hiilen kysyntä loppui.


Sitten tulivat puutavarayhtiöiden miehet ja alkoivat ostaa tukkeja tilojen metsistä. Aluksi tukin piti olla seitsemän metrin pituinen ja latvasta vähintään 9 tuumaa (22,5 cm). Aluksi tukit kaadettiin ja katkaistiin kirveellä, ja puusta otettiin vain yksi tukki. 1900-luvun alkupuolella tulivat myös pokasahat käyttöön. Alkuaikoina tukit ajettiin hevosella suojoen varteen ja uitettiin kevättulvien aikana eteenpäin. Myöhemmin niitä ajettiin hevosella aina Nälännölle asti. Ensimmäiset moottorisahat tulivat 1950-luvulla, ja niitä käytettiin aluksi vain puun kaatamiseen. Silloin kylän miesväki oli talvet metsätöissä aina 1960-luvulle asti, jolloin peltoviljely ja karjantalous alkoi voimistua, ja sen hoitamiseen alettiin keskittyä yhä enemmän.


Tiet


Lapinsaloon kulkee tie Kiuruvedeltä Turhalan kautta ja jatkuu Pihlajanmäelle, ja sieltä Isonmäen kautta Nissilään. Tällä samalla linjalla on jo 1700-luvulla kulkenut talvitie Nissilään, missä se on liittynyt Ouluun menevään kauppatiehen. Lapinsalolaiset olivat anoneet Kuvernööriltä kesätien rakentamista v. 1850 ja päätös rakentamisesta oli annettu 3.7.1852. Nälkävuosien johdosta tie valmistyi vasta 1860. Kuvernööri oli kuitenkin muuttanut päätöstä 1.11.1861 kuntalaisten kunnossapidettävän tien kulkevaksi Luupuveden kautta Salahmin tehtaille, ja Lapinsalon tie oli jäänyt kyläläisten vastuulle.

Kyläläiset  olivat anoneet kuvernööriltä19. päivänä marraskuuta 1892 , että Lapinsalon tien kuntoon saattamiseksi käytettäisiin nyt heti hätäapu työtä. Varoja tarvittaisiin 15 940 markka. Hätäapuvaroja anottiin korkeintaan 30.158 mk 80 penniä ja saatiin vuonna 1899

23.000 mk. Ja vuonna 1905 5.715 mk 80 penniä.


Lapinsalontie julistettiin kuvernöörin päätöksellä yleiseksi maantieksi ja sellaisena kunnossa pidettäväksi 20.5.1913.


Lapinsalontiestä erkanee tie Jokelaan sekä tie Heinäperän kautta Tihilään. Tätä Heinäperäntietä yritettiin saada ensimmäisen kerran alkuun ja rakennettavaksi jo vuonna 1910, mutta Heinäperäntie rakennettiin nykyiselle paikalle vasta 1960-luvun alussa. Sitä ennen Heinäperälle oli kaksi polkua, toinen Haapalasta lähepellon ohi saviaituukseen ja sieltä Laattooseen. Toinen polku kulki Aholasta nykyistä näätälehdontietä seuraten Luttisensaloon ja sieltä Purolaan. Parempi tie oli silloin Heinäperältä Tihilään. Monet sanoivatkin silloin, että nyt kun Heinäperälle saadaan kunnon tie, niin pääsevät muuttamaan sieltä pois. Ja aika suuri kato kävi asukasmäärässä 1970-luvulle mentäessä.

Heinäperäntie oli aluksi yksityistie, jolloin sen kunnosta ja kustannuksista vastasivat tien vaikutusalueella olevat maanomistajat. Tie kunnostettiin ja luovutettiin valtiolle vuonna 1974. Hankkeen yhtenä puuhamiehenä ja puheenjohtajana oli Alpo Nuutinen.


Ennen Heinäperäntietä Lapinsalon kylällä oli ylätie, mikä kulki talojen pihojen läpi Tupaharjusta (Leinonen) Uudispihan (Salon) ja Vartialan kautta Haapalaan ja sieltä Aholanportille.  Aholanportti on paikka, mistä tie jatkui Aholaan, alkoi koivukuja Pajulaan ja Rinteelle sekä alkoi alatie Kujansuuhun, sieltä Alapihan läpi Tupaharjulle. Tuikkulasta (nykyisin Uusi-Kotila) oli tie Kujansuuhun. Lisäksi Vartialan ja Haapalan puolivälistä kulki tie Kujansuuhun ja sieltä aina Aholanmutkaan (suopellon mutka) maantielle asti. Tietä kutsuttiin ristikujaksi. Nykyinen Uusi-kotilan tie on tehty yläosaltaan ristikujalle.


Koneellistuminen


Yksi merkkivuosi Lapinsalon historiassa on 1907, silloin kylälle tuli höyrykone pyörittämään myllyä. Sillä pyöritettiin myös syksyisin puimakonetta ja sekä pyörösahaa, millä saatiin sahattua lautoja ja lankkuja. Siitä alkoi koneiden aikakausi Lapinsalossa. Tämä ensimmäinen höyrykone ja mylly tuhoutuivat kuitenkin tulipalossa, ja kyläläiset riitelivät pitkään kunnan kanssa palokorvaus avustuksesta.


Aholan isäntä Jaakko Kesti hankki ensimmäisen hevosvetoisen niittokoneen Aholaan v. 1910 ja muutaman vuoden kuluttua niittokone hankittiin myös Haapalaan ja Juusolaan. Tosin silloin ei vielä ollut paljon sellaisia peltoja, missä sitä olisi voitu käyttää. Pian tulivat myös hevosvetoisen rauta-aurat, karhit ja sitten hankmot.


Ensimmäisen polkupyörän osti Sylvester Svärd vuonna 1904, ja se oli Mackinley merkkinen. Ensimmäisen moottoripyörän osti Lapinsaloon vuonna 1922 Santeri Pekkala. Se oli Aihler merkkinen Saksasta. Ensimmäinen auto kävi Lapinsalossa vuonna 1910 ja ensimmäisen auton omisti Lapinsalolaisista Santeri Pekkala vuonna 1926 (rekisteri-ote tämän sivun lopussa).


Olli Aukusti Tolonen Ruomista oli seppämestari ja liikemies Kiuruvedellä. Ollilla oli Kiuruveden ensimmäinen moottoripyörä 1920-luvun alussa, 1924 hän hankki tilapäistä ammattimaista liikennettä varten Chervolet-auton. Hän toimi myös Kiuruveden ensimmäisenä linja-autoalan yrittäjänä ennen viime sotia ja vielä niiden jälkeen. Hänen veli Otto Tolonen hankki myös auton ja liikenneluvan vuonna 1926.


Pohjois-Savo 28.10.1926
"Autoliikenteenharjoittajat. Lääninhallitus on antamallaan päätöksellä oikeuttanut metsänvartija Otto Tolosen, Ilomantsin pitäjästä, yhdellä henkilöautomobiilillä harjoittamaan ammattimaista henkilöliikennettä Ilomantsin, Enon ja Pielisjärven pitäjissä ehdolla, ettei kulloinkin voimassaolevaa automobiilitaksaa ylitetä." (Rekisteriote tämän sivun lopussa)


Ensimmäisen traktorin Lapinsalossa hankki Ville Leskinen Rajalasta v. 1952. Se oli Massey-Ferguson T 20, eli harmaa ferku. 1953 traktori hankittiin Juusolaan, se oli Hanomac-merkkinen. Kumpulaiseen traktori tuli v. 1954, fordson Major. Pian traktorit lisääntyivät kylällä. Silloin oli ns. Korean suhdanne, ja puulla sai hyvän hinnan ja puu kävi hyvin kaupaksi. Muutamalla sadalla kuutiolla puuta kykeni ostamaan uuden traktorin. Silloin kaikkia malleja ei vain tahtonut saada, ja silloista suosikkia, harmaata ferkua, piti jonottaa useita vuosia.


Pankki


Lapinsalon Osuuskassa perustettiin 20.3.1907. Sen toimialue oli Uloslainaus- ja säästökassa sekä yhteisosto- ja myyntiliike.


Radio


Lapinsalossa oli rehtori Ilmari Juva, joka oli radioharrastaja, esittellyt ensimmäisen kerran lapinsalolaisille radiota Juusolan talossa

vuonna 1928. Jumalanpalveluksen kuulossa oli silloin ollut koko kylä.


Puhelin


Lapinsaloon saatiin puhelin vuonna 1946. Silloinen kansanedustaja Tatu Malmivaara hankki langan ostoluvan ja langat. Jokaiselle talolle tuli tietty pätkä, mille matkalle täytyi pystyttää omasta metsästä tehdyt puhelinpylväät. Koska alkuun lankaa oli vähän, joutui kaksi taloa olemaan samalla langalla.

Esimerkiksi Pajula ja Ahola olivat samalla langalla ja heidän puhelut erotettiin toisistaan niin, että yksi hälytys oli Pajulaan ja kaksi Aholaan.





Sähköt


Lapinsaloon saatiin sähköt vuonna 1956. Vähitellen sähköt asennettiin kaikkiin talouksiin. Monet pitivät aluksi kuitenkin kaasuvaloja halvempana vaihtoehtona. Pajulaan sähköt tulivat vasta v.1963.


Karjatalous


Lapinsaloon perustettiin yhtiömeijeri 15.2.1902, ja se aloitti toimintansa saman vuoden maaliskuun alusta. Maito laskettiin, eli separoitiin, kotona ja kerma tuotiin meijeriin. Ensimmäisenä vuonna (7 kk) kirnuttiin 149 lehmästä 3117 kiloa voita. Meijeri oli yksinkertainen, ilman konevoimaa toimiva. Meijeri sulautui Kiuruveden Osuusmeijeriin noin vuonna 1910.


Peltoviljely


Peltojen salaojittaminen aloitettiin 1950-luvun puolivälissä. Ojat kaivettiin käsin lapiolla ja pikalla (rautakanki). 1970-luvulla tuli sitten kaivurit ja ketjukoneet.


Koulu


Ensimmäiset neljän vuoden kansakoulun käyneet Lapinsalolaiset olivat Sylvester Svärd ja Imma Kumpulainen. Sitten 1800-luvun lopussa koululaisia oli jo toista kymmentä, etupäässä poikia. He kävivät koulunsa Kiuruvedellä tai Nissilän kylän koulussa.


Lapinsaloonkin alettiin vaatia koulua, ja esitys Lapinsalon koulupiiristä tehtiin 31.5.1897. Silloin asukkaita Lapinsalossa oli 399. Kun kuntakokous 1902 antoi Lapinsalolaisten kouluanomuksen raueta, valittivat kyläläiset kuvernöörinvirastoon. Kuvernöörinvirasto kuitenkin velvoitti kunnan perustamaan koulun. Ajan voittamiseksi kunta valitti päätöksestä senaattiin, mikä sitten vahvisti kuvernöörin päätöksen. Maaliskuun 21. päivänä 1904 Lapinsalon koulu perustettiin, ja jo samana vuonna koulu aloitti Mäkelän pirtissä. Oma koulurakennus valmistui kolmen vuoden jälkeen 1907.










                                                                                                                           Salmetar 1899




Ensimmäinen opettaja oli juuri seminaarista päässyt Juho Tapaninen (1904-1910). Seuraavana Matti Rönkä (1910-1916) ja sitten Ville Nuutinen (1916-1918). Nämä kolme ensimmäistä opettajaa kuolivat kuitenkin nuorena ja lisätietoja näet klikkaamalla nimeä.

Kaikkein pisimpään täällä lienee ollut opettajana Vilho Hynninen.


Lapinsalolaisista opettajina täällä ovat olleet vapaussodassa 1918 kaatunut Ville Nuutinen Haapalasta ja hänen nuorin veljensä Albinus Nuutinen kahteenkin otteeseen. Alaluokan opettajana koko uransa täällä opetti Liisa Ahonen os. Kesti Aholasta. Myös Marjatta Nissinen os. Vartiainen Vartialasta oli täällä opettajana muutamia vuosia.


Kyläkoulu lakkautettiin 1991, ja lapset siirtyivät Turhalan koulun oppilaiksi.























Lapinsalon koululaisia 1930-luvulla (kuva väritetty) ja opettaja Vilho Hynninen                  opettajat Matti Rönkä ja Ville Nuutinen
















 





Lapinsalon koulun rappusilla 1940-luvulla (kuva väritetty)                                                       opettaja ja rouva Vilho Hynninen




















Seuratupa


Kyläkirkko


Lapinsalon kyläkirkko on alunperin rakennettu seuratuvaksi 1939 – 41. Se on rakennettu Väinö Heikkilän piirustusten pohjalta. Tontin lahjoittivat opettaja ja rouva Vilho Hynninen. Rahaa rakentamiseen kerättiin ompeluseuroilla ja keräyksillä. Puut lahjoittivat kyläläiset ja jopa puufirmat antoivat runkopuuta. Rakentajina olivat Jussi Huuskonen ja Antti Rahikainen Heinäperältä sekä Väinö Rantonen Pihlajanmäeltä. He rakensivat seuratuvan vesikattopäälle 1939. Myös talkoita pidettiin, mihin ne vain soveltuivat. Rakentaminen keskeytyi talvisodan ajaksi ja rakennettiin loppuun välirauhan aikaan.


Seuratuvan ja hautausmaan rakentaminen liittyy yhteen, vaikka hautausmaa valmistuikin myöhemmin ja vihittiin käyttöön vuonna 1957. Silloin hautausmaa katsottiin tarpeelliseksi, koska varsinkin keväisin ja syksyisin, kun tie ja kelit olivat huonot, vainajien kuljetus Kiuruvedelle koettiin vaivalloiseksi. Aabel Ruusunen Pihlajanmäeltä haudattiin ensimmäisenä oman kylän hautausmaalle vuonna 1958.


Kellotapuli valmistui v. 1961 ja rakentajina olivat Arvi Föhr ja Viljo Rantonen Pihlajanmäeltä. Minkäänlaisia piirustuksia ei ollut, vaan Ensio Vartiainen ja Aukusti Nuutinen olivat tehneet pohjan, ja sen päälle tapuli sitten rakennettiin. Kirkonkellon on tehnyt Juutilan valimo Kaavilta.


Kuopion hiippakunnan piispa Olavi Kares vihki seuratuvan kyläkirkoksi 1968 ja kyläkirkko luovutettiin Kiuruveden seurakunnalle 1970.

Kirkossa olevan keraamisen kastemaljan ja kirkkotekstiilit on suunnitellut Lapinsalossa syntynyt maaninkalainen keraamikko Marja-Leena Piippo.


Vesiosuuskunta


Lapinsalossa vesi oli aika syvällä, ja se oli hyvin ruostepitoista. Karjakokojen kasvaessa varsinkin talvella vettä ei tahtonut aina riittää. Niinpä vuonna 1998 kylällä aloitettiin kylän vesittäminen. Ruomin lähteestä, n.7 kilometriä Lapinsalosta Kiuruvedelle päin, vedettiin vesiputki lähes joka taloon. Runkoputki kulkee Jokelan kautta Lapinsaloon ja Pihlajamäelle sekä Heinäperälle. Hankkeen puuhamiehiä olivat Alpo Nuutinen ja Viljo Rantonen.


Katuvalot


Vuonna 1999 Lapinsalo sai katuvalot. Useat talot maksoivat yhden valotolpan kustannuksen, ja loput varat kerättiin hattu kourassa eri liikelaitoksilta sekä tehtiin talkoilla.




Sivun alkuun


Etusivulle