Alpon ja Anna-Liisan häät

KUMMISETÄENOLLE JA ANNI - TÄDILLE                                                                                                Pajula sivut


50 - vuotis hääpäiväänne ajatellessa                                                                                                         Muistelut


Teitä tässä ajattelen,

mietiskellen ja muistellen

Kauas kantaa mielen siivet,

taakse vuosien monien

Olin silloin pieni aivan,

alussa matkani maisen

Kun ensimmäinen muistikuva,

tunnetila, mieliala

Löytyvi enosta tuosta, ainoasta, armahasta


Tulit meille totisena,

topakkana nuorna miessä

Puku oli kummallinen,

erikoinen lapsen silmin

Valtiolta lainattuna,

asepalvelun ajaksi.

Oudoksuin ja kummastelin,

jopa hieman pelkäsinkin

Sinua sinä iltana,

auvoisenakin ehtoona


Anni — tädin muistan vasta

tuosta päivästä suuresta

Jolloin veit sä ainokaisen,

armahaisen Pojan Pajulan väeltä,

perillisen paapaltamme

Ihka omaksi omistit,

vierelläsi kulkijaksi

Kanssasi vaeltajaksi


Olit silloin nuori, norja,

kaunis silmälle katsoa

Hengit syvää tyyneyttä,

tasaisuutta, herttaisuutta

Niistä sinut muistan aina,

aatellessani sinua


Paljon olin Pajulassa,

pirpanana pienoisena

Teijin kummankin haittana,

häiriönä härkkimässä

Aina jotain kurkkimassa,

katsomassa, kysymässä

Ja paljon mä teiltä sainkin,

ohjausta, opastusta

Monta tointa toisenlaista,

mitä kotona olisi


Lehmän lypsyn opin siellä,

lauhkealla Viikunalla

Se oli lehmistä herkin,

rauhallinen lapsen lypsää

Sikaemon porsituksen,

vahtimisen, vaalimisen

Opetit, täti, minulle.

Leppeästi, lauhkeasti

Siitä jäi hyvä mieli,

kaunis kuva muistoihini


Kun minä naiseksi vartuin,

sinä olit ohjaamassa

Tukemassa, turvanani,

oudon asian edessä

Minä olin tuittupäinen,

kiivas, kipakka likka

Sinä rauhoitit rakkaasti,

olemuksellas omalla

Tasaisella tyyneydellä,

herttaisella hymylläsi


Eno, aina rakas mulle,

turva tiukkoina aikoina

Sulla taito käsitellä

nuorten murheita monia

Ymmärrystä ylenmäärin,

ystävyyttä neuvokkuutta


Tuellasi nuoripolvi,

mennyt on ylitse monen

Muurin läpi pääsemättömänkin,

avullasi ohittanut


Paljon on muistoja mulla,

hyviä ja kaunihia

Mutta se teidän tienne,

yhteinen yrityksenne

Koottu lie monista muista,

muisteloista makoisista

Rakkaudestanne runsaasta,

ymmärryksestä ylen suuresta

Oman onnenne omenista,

surujen suurista soista


Lapset teillä riemunanne,

olivat vuosia monia

Nyt on sitten lastenlapset,

hekin ovat jo isoja

Monet huolet kasvattaissa,

ohjattaissa,opettaissa

Sitten lensivät pesästä

kaikki omille oksilleen

Sieltä sitten sirkuttavat,

väliin joskus piipahtavat

Kotona muistaen teitä


Muistellessa mennehiä,

aatellessa aikoja ennen

Ei voi olla muistamatta,

kuinka kauniisti teitte

Palvelusta Pajulassa,

Pajulan vanhalle väelle

Arjessakin ahkeroitte

viihtymistä mummullemme

Huolehditte hautaan saakka

molemmista vanhuksista


Kunpa soisi Luoja meille,

antaisi Hyvä Jumala

Ymmärrystä, ajatusta,

ottaa oppia teistä

Hoitaaksemme osuutemme

vuoron tullessa kohdalle

Tarttua toimehen kiinni,

taipua tarpeen mukaan

Tuottaaksemme toisille iloa,

auttaaksemme tarvittaissa


Teitä suurella rakkaudella ja lämmöllä muistaen ja

merkkipäivänänne onnitellen


Helena, Risto ja Timo

Paula ja Pete