KUMMISETÄENOLLE JA ANNI - TÄDILLE                                                                                                Pajula sivut

Kirjoittanut Helena Koski os. Svärd

50 - vuotis hääpäiväänne ajatellessa                                                                                                         Muistelut

Teitä tässä ajattelen,

mietiskellen ja muistellen

Kauas kantaa mielen siivet,

taakse vuosien monien

Olin silloin pieni aivan,

alussa matkani maisen

Kun ensimmäinen muistikuva,

tunnetila, mieliala

Löytyvi enosta tuosta, ainoasta, armahasta

Tulit meille totisena,

topakkana nuorna miessä

Puku oli kummallinen,

erikoinen lapsen silmin

Valtiolta lainattuna,

asepalvelun ajaksi.

Oudoksuin ja kummastelin,

jopa hieman pelkäsinkin

Sinua sinä iltana,

auvoisenakin ehtoona

Anni — tädin muistan vasta

tuosta päivästä suuresta

Jolloin veit sä ainokaisen,

armahaisen Pojan Pajulan väeltä,

perillisen paapaltamme

Ihka omaksi omistit,

vierelläsi kulkijaksi

Kanssasi vaeltajaksi

Olit silloin nuori, norja,

kaunis silmälle katsoa

Hengit syvää tyyneyttä,

tasaisuutta, herttaisuutta

Niistä sinut muistan aina,

aatellessani sinua

Paljon olin Pajulassa,

pirpanana pienoisena

Teijin kummankin haittana,

häiriönä härkkimässä

Aina jotain kurkkimassa,

katsomassa, kysymässä

Ja paljon mä teiltä sainkin,

ohjausta, opastusta

Monta tointa toisenlaista,

mitä kotona olisi

Lehmän lypsyn opin siellä,

lauhkealla Viikunalla

Se oli lehmistä herkin,

rauhallinen lapsen lypsää

Sikaemon porsituksen,

vahtimisen, vaalimisen

Opetit, täti, minulle.

Leppeästi, lauhkeasti

Siitä jäi hyvä mieli,

kaunis kuva muistoihini

Kun minä naiseksi vartuin,

sinä olit ohjaamassa

Tukemassa, turvanani,

oudon asian edessä

Minä olin tuittupäinen,

kiivas, kipakka likka

Sinä rauhoitit rakkaasti,

olemuksellas omalla

Tasaisella tyyneydellä,

herttaisella hymylläsi

Eno, aina rakas mulle,

turva tiukkoina aikoina

Sulla taito käsitellä

nuorten murheita monia

Ymmärrystä ylenmäärin,

ystävyyttä neuvokkuutta

Tuellasi nuoripolvi,

mennyt on ylitse monen

Muurin läpi pääsemättömänkin,

avullasi ohittanut

Paljon on muistoja mulla,

hyviä ja kaunihia

Mutta se teidän tienne,

yhteinen yrityksenne

Koottu lie monista muista,

muisteloista makoisista

Rakkaudestanne runsaasta,

ymmärryksestä ylen suuresta

Oman onnenne omenista,

surujen suurista soista

Lapset teillä riemunanne,

olivat vuosia monia

Nyt on sitten lastenlapset,

hekin ovat jo isoja

Monet huolet kasvattaissa,

ohjattaissa,opettaissa

Sitten lensivät pesästä

kaikki omille oksilleen

Sieltä sitten sirkuttavat,

väliin joskus piipahtavat

Kotona muistaen teitä

Muistellessa mennehiä,

aatellessa aikoja ennen

Ei voi olla muistamatta,

kuinka kauniisti teitte

Palvelusta Pajulassa,

Pajulan vanhalle väelle

Arjessakin ahkeroitte

viihtymistä mummullemme

Huolehditte hautaan saakka

molemmista vanhuksista

Kunpa soisi Luoja meille,

antaisi Hyvä Jumala

Ymmärrystä, ajatusta,

ottaa oppia teistä

Hoitaaksemme osuutemme

vuoron tullessa kohdalle

Tarttua toimehen kiinni,

taipua tarpeen mukaan

Tuottaaksemme toisille iloa,

auttaaksemme tarvittaissa

Teitä suurella rakkaudella ja lämmöllä muistaen ja

merkkipäivänänne onnitellen

Helena, Risto ja Timo

Paula ja Pete