Anna-Liisan muistolle

Anni tätiä muistellen                                                                                                                                 Pajula sivut


Oli Lapinsalossa aikoinaan                                                                                                                           Muistelut

tapa nuorilla tavata toisiaan

kisailla, kokoontua yhdessä

ja pitää nuotiolla lettukestejä

Sieltä alkoi kai kerran tuo yhteinen matka

jota Anni ja AIpo saivat niin kauan jatkaa

 

Olin neljän vanha, kun vihittiin

nuo nuoret ja Pajulassa juhlittiin

kun talo nuoren miniän sai.

Oli elämä unelmaa silloin kai

 

Tuli arki, työtä ja touhua riitti

ja kun aikaa jäi Alpo vieraille niitti

ja Anni touhusi kotona laulaen

Kuului aina runo tai laulu - muistan sen

 

Kun kasvoin, pääsin navettaan mukaan

mulle töitä niitä ei ois uskonut muu kukaan

joita Anni minulle opetti navetassa

Iehmän lypsyn ja sain olla sikaakin porsittamassa

 

Kun yhtenä kesänä sai pentuja kissa

oli Anni minulla mukana kimpassa

kun piilotin pentuja enolta,

koska kissoja olikin liian monta

 

Ja ne leipomiset ja pyykin pesut,

marjat ja sienet, metsän edut

haettiin talteen ia säilöttiin,

vastat tehtiin ja luudat liiteriin

 

Ja kun ilta koitti puojin vintillä

vällyjen alla hellällä äänellä

luki Anni kirjaa tai runoja mulle ääneen

sen luulen mieleeni iäksi jääneen

 

Jäi lapsuuden kesät ja maailma vei

mutta mielestäin milloinkaan haihdu ei

tuo ahkera, hiljainen, tarmokas nainen,

joka opasti minua kesäisin elämään naisen.

 

Hän oli niin hiljainen, nöyrä ja taipuvainen

eikä lannistanut häntä edes tuska mainen

jaksoi aina vain puurtaa ja yrittää

pitää toisista huolta ja ymmärtää


Vaan saiko hän koskaan kylvämäänsä niittää

muistimmeko ikinä kylliksi kiittää

siitä, mitä häneltä saimme,

kun huolien tultua häneltä lohtua haimme

 

Anni tätiä kiitoksin muistaen


Helena             (Irja ja Erkki Svärdin tyttö)