85- vuotiaalle Aukusti ukille

Kirjoittanut Helena Koski os. Svärd 

On Pajulan talossa taas juhla suuri

Sillä juhlalla kaukana kovin on juuri

On aikaa niin monta nähnyt tää sankari

On sotaa ja rauhaa, tuskaa ja tyyntä

Siunaa sä Isä Taivainen, lempein ja ankarin

Elämän ehtoo tämän sukumme sankarin

Minä taas kuin usein ennen

Silmät ummessa kauaks pois täältä mennen

Näen Aukusti-ukin mä kylvö työssä

ja Vilhelmiina se valvoo yössä

Lapset on pieniä, huolta monta

Mutta kuitenkin voimaa he saa uskomatonta

Kun kaiken pohjalla usko on aito

Se lapsille kulkee kuin äidin maito

ja me lastenlapsetkin siitä osamme saamme

Sitä seuraaviin polviinkin jakakaamme

Sinä ukki-Aukusti olet kulkea saanut

Monet tuskat ja ilot ja välistä maannut

Jalatonnakin sängyn pohjassa aivan

Mutta ehkäpä juuri tulessa vaivan

On kirkastunut ja seestynyt taivas

Kun nyt on tyyntä ja rusottaa illan taivas

Yksi suuri lahja on annettu sulle

Jota ihaillen ajattelen, se vasta tavoite mulle

On oppia kiittämään kun aika on ahdas

Silloin kun tuntuu, että mieli on karvas

Mä kyselen syyttäin oi Jumala miksi

Olen miettinyt kuinka sä jaksoit

Kun ankeat hallat vei pellolta kaiken

Kun tuli tuhosi melkein sun omaisuutesi maisen

Kuitenkin alkaa kadon ja liekkien keskellä

ja kaiken sen maisen kurjuuden hetkellä

Kiitosvirtesi korkeimmalle

Ja nöyrtyä Jumalan kovan käden alle

Nyt varmaankin Vilhelmiina mummu

Irja, Erkki ja muukin suku

jotka päässeet on vaivoista matkan maisen

Katsovat pilvien raosta, juhlasta taivahaisten

Tätä juhlaamme täällä Pajulan talossa

Siunaten laulaen taivaisen laulun

Ylitse meidän virtemme pauhun

Kiittäen hekin matkan teosta

Jota saivat kulkea meidän ukin vedossa

turvana Isä Taivainen, joka rakastaen

koetellen ja taas nostaen

Ohjailee ukkimme illan valoon

Ja antaa taas siunauksen Pajulan taloon

Helena