Aukustin aikaa

PAJULAN AUGUSTIN AIKA                                                                                                              Pajula sivut


Esitetty Augusti Nuutisen hautajaisissa (muistotilaisuudessa)                                                   Muistelut


Samana vuonna kuin Urho Kekkonen

Näki päivänvalon myös Augusti Nuutinen

Tuolla Kiuruvedellä Lapinsalossa

Kylän perillä Haapalan talossa

 

Ja samalla kylällä, Mäkelässä

Oli kohta maailmaa näkemässä

Soma pieni tyttönen

Tuo Vilhelmiina Lappalainen

 

Nämäpä kaksi Lapinsalolaista

Aikoinaan jatkoivat yhdessä tietänsä maista

Oli vanttera, komea Augusti

Ja sorea Vilhelmiina paria somisti

 

Alkoi yhteinen taival Haapalasta

Oli siellä vilinää, monta, monta lasta

Kun Pekka ja Augusti Miinoinensa

Saman katon alla hoitivat taloutensa

 

Halusi omaa, mökkiä somaa

Hartaasti Augusti

Ja kun kovasti ahersi

Valmistui pian, lähelle ihan

Ihka oma, talo niin soma, se oli Pajula

 

Tehtiin kovasti työtä

Usein olikin onni myötä

Ja kylvi ja niitti

Augusti omaansa, työtä kyllä riitti

 

Tekivät kesin pellolla koko väki

Talvisin, jokainen sisällä koki

Tehdä monenlaista

Kutoa, ommella, keittää ja paistaa

Ja miesväki teki puusta monenlaista

 

Paloivat päreet seinän raossa

Meni pitkästi aikaa

Ennen kuin Öljylampun valossa Saatiin aherrella

ja kätten töitä ihastella

 

Oli tyttöjä neljä, poikia yksi

Kun toinen pojista kanssa kuolon käsityksin

Oli mennyt majoille manan

Alkutaipaleellaan inhimillisen ajan

 

Syttyi sota ja niin monien tavoin

Oli Augustin lähdettävä, mielin pahoin

Sinne Kauvas, tykkien jyskeeseen

Sinne jonnekkin, sodan melskeeseen

 

Tuli rauha ja miehet se kotiin toi

Mutta missä kunnossa? Voi

Oli miehestä jäljellä varjo vain

Ja Vihelmiinakin töitä tehdä sai

Että Augusti palasi elämään taas

Ja tarttui todella auraansa halukkaast'

 

Oli silloin Vilhelmiina joka teki ja tuki

Hän lapset ja talon hoiti

Eli miehensä tuskaa ja riisui ja puki

Kun mies kokonaan nollassa aivan

Eikä voinut tarttua ohjaimiin laivan

 

Nous kuitenkin Augusti

Miinansa tuella

Ja kohtapa Pajula kukoisti todella

Kun yhdessä tehden ja vaivaa nähden

He luojaansa luottaen ahersi vain

Kaikki vaiheensa he Herralta ottivat ain

 

Kuuli Herra rukouksen

Mutta antoi tulla myös koettelemuksen

Paloi navetta kaikkine lehmineen

Mutta Augustin kieli nous kiitokseen

Hän luojaansa lujasti luotti

 

Niin vierivät vuodet

Ja lapsetkin kasvoi

Heille uskonsa Augusti evääksi antoi

Kun lähtivät kaikki he omille teilleen

Kukin leipäänsä hakemaan ahertamaan

Väliin palaten synnyin sijoilleen

 

Vei hoitotyö Kirstin, tuon vanhimmaisen

Ja Erkkinsä Irja löys tueksi maisen

Opistoreissulla Kaisakin löysi

Penttinsä, jonka kanssa löytyi yhteinen rakkauden köysi

Aikansa Ailikin kierreltyään

löys tiensä luo Aarnen Remeskylään

 

Jäi kui tenkin Alpo, tuo ainoa poika

Jatkamaan sarkaa isän, ei helposti, koska

houkutti kenties helpompi leipä

Mutta katunut koskaan hän liene eipä

kun teki kuitenkin päätöksen

jäädä saroille Pajulaisen

 

Hän siinä kanssa Anna—Liisan

viljeli, kasvatti, hoiti lapsensa

kanssa Augusti , Vilhelmiinan

 

Lähti ensin Irja luo Taivaan Isän

Se tuskaa tuotti ja melkein kaatoi,

mut t' Jumala jälleen voimia antoi

päästä yli ja ymmärtää

Että luoja kasvattaa yrittää

 

Tuli vuoro Vilhelmiinan

Oli Augusti maksanut takaisin hoivansa lainan

Kun sokean vaimonsa perille hoiti

Pesi, syötti, talutti, piristää koitti

Me surimme kaikki taivaltajaa

Ahkeraa veisaa jaa, rukoilijaa

 

Sitten kohtasi edessään lopun merkin,

tuli jonotusvuoro portille seuraavaks Erkin

Oli vaikea katsoa, uskoa meidän,

että viimeiset hyvästit kohta jo heitän

 

Mutta Luoja kutsuvi kulkijaa

Ei Sitä voi kukaan vastustaa

Me elämme, uskomme, tiedämme sen,

että kerran oomme yhdessä uudelleen

 

Nyt tuli vuoro Augustin

Päästä Miinansa kanssa ylhäisiin

Juhliin Taivahan suureen saliin

Ja toisten autuaitten pariin

 

Hän elämänsä ehtoon

Vielä keinutti kehtoo,

Kun Pajula uuden perijän sai

Hän suuren vanhuuden onnen kai

Koki Eskon poikaa tuutiessaan

Ja valoi uskonsa siemenen pieneen vesaan

 

Ohi nyt on aika Augustin

Hän jätti niin suuren esimerkin

Meille jälkeenjääneille polvilleen

Siitä lujasta uskosta Jeesukseen

 

Oli opetus häneltä pähkinän kuoressa

Ei ihminen rypeä saa elonhuolessa

Kun Jumala pitää kämmenellään

Ja hoitelee asiat Isän sydämmellään

 

Kirjoittanut Helena Koski Oulussa


                                           (Helena on Irjan ja Erkin Svärdin tyttö)