Pajulan historia
Esko Nuutinen
Traktorit
Ensimmäisen traktorin hankki Lapinsaloon tiettävästi Ville Leskinen Rajalaan 1952. Vuotta myöhemmin traktori saapui myös Juusolaan ja Kumpulaiseen, sekä kohta myös Haapalaan. Pajulan ensimmäinen traktori oli Valmet 20, eli pikku-Valmetti. Se hankittiin 1958 tai 1959. Tarkkaa vuotta ei enää tullut isällä mieleen.
Valmetissa oli 15 hevosvoimaa ja kolmiportainen vaihteisto. Huippunopeus taisi yltää yli 10 km/h.
Siinä oli mekaaninen nostolaite, eli pitkästä vivusta vääntämällä nostolaite ja työkone nousivat ilmaan.
Niittokone, taisi olla metrin levyinen, se oli keskellä etu- ja takapyörien välissä. Muita työkoneita olivat
yksisiipinen aura ja hankmo. Tietenkin sillä vedettiin myös peräkärryä. Sen ulosottoakseliin kyettiin
asentamaan remmisiivu, ja sillä lattahihnan välityksellä pyöritettiin jauhomyllyä. Milloin jauhomyllyt
tulivat, ei minulla ole oikein tietoa. Mitä minä muistan, aitassa sellainen aina oli. Minun muistikuvat
alkavat vasta 60-luvulta. Itse en koskaan ajanut tällä pikku-valmetilla, mutta muistan sen olleen
puimalan ladossa riihikentällä.
Isä ajoi sillä paljon. Traktoreita ei silloin ollut joka paikassa. Aina Jokelaa myöten isä kävi niittämässä ja
kyntämässä peltoja. Valmettihan oli pieni mutta riskimpi kuin hevonen, eikä se väsynyt. Jos traktori
putosi ojaan, riskit miehet nostivat ensin keulan pellolle ja sitten nostolaitteista takapään pois ojasta.
Isä oli kiinnittänyt levikkeeksi metrin koivuhalkoja poikittain takarenkaaseen, silloin traktori meni
pehmeämmästä paikasta kuin mies kykeni kävelemään. Ja kun omat työt tehtiin päivisin, niin
naapureille öisin. ”Ei niistä pystyny kunnon taksoja ottamaan, enemmän nuapuriapua kait se oli”,
kertoi isä urakoinnistaan.
Ja niinpä Pikku-Valmetinkin kohdalla, isompaa alkoi tehdä mieli.
Valmetin vaihdossa tuli Massey-Ferguson T 20, eli harmaa fergu. Verku tuli tihilästä käytettynä 60-luvun alussa. Tarkkaa vuotta ei tästäkään muistu mieleen. Se oli jo isompi traktori, hevosvoimia 28 ja painoakin niin, ettei sitä miehet nostelleet. Siinä oli diesel-moottori, ja huippunopeuskin lähenteli kahtakymmentä. Se oli leveämpi ja paljon isommat renkaat kuin Valmetissa. Siinä oli hydraulinen nostolaite, tosin vain ylös ja alas toiminto. Se oli ensimmäinen traktori, mihin oli kehitetty työkoneiden kolmipistekiinnitys. Siinä oli myös ulosotto, 540 r/min, ja se pysähtyi kun kytkin painettiin pohjaan. Ohjaus edelleen suora hammasvälitys. Traktorissa oli myös erilliset jarrut molemmille takapyörille. Käynnistys tapahtui siten, että kytkimen vieressä olevaa nappia painettiin jalalla ja työnnettiin vaihdekeppiä eteenpäin. Siinä oli myös ensimmäisenä 4-portainen vaihteisto sekä pakki. Tässä ei vielä ollut vetokoukkua, vaan peräkärry kiinnitettiin nostolaitteisiin reikäpiomilla. Se oli taasen kiinni nostovarsissa. Jos oikein muistan, kolmipiste nostolaitteisiin tuli myöhemmin laite, missä oli koukku ja koukun lukitus. Silloin peräkärry saatiin pölkyltä perään nostolaitteiden avulla. Harmaasta verkusta tuli nykyaikaisen traktorin esikuva.
Tämä oli minun ensimmäinen traktori. Tällä opettelin ajamaan. Ja paljon sillä kyllä ajoinkin. Aluksi olin niin pieni, että kytkimen päälle piti hypätä molemmilla jaloilla ja vielä vääntää ratista lisää painoa, että sai kytkimen pohjaan. Isä kertoi Aukusti-ukin kyselleen, että onko tuossa mittää järkee, kun tuo poeka ajjaa tyhjee päevästä toesee. Isä oli vastannut, että siinä sitä vasta onnii järkee. Kun tarvitaan kuskia, eipä sillo ennee tarvihe rueta neuvomaan. Ja näinhän sitä useimmat maatilan lapset oppivat ajamaan ja hallitsemaan traktorin, jos vain traktoriin on kiinnostusta. Tyhjän ajamisella.
Työkoneina olivat kaksisiipinen aura, linkkuhankmo ja niittokone ainakin. Traktoria käytettiin myös perunapeltojen vaotukseen ja jauhomyllyn ja halkosirkkelin pyörittämiseen. Traktorissa oli irrotettavat, raudasta tehdyt, noin 20cm leveät hakulaiset levikkeet takapyöriin. En muista että olisin silloin vielä tehnyt varsinaisia peltotöitä, mutta kaikenlaisia peräkärryhommia kylläkin. Erityisesti muistuu mieleen, kun Svärdin Sakarin ja Eeron kanssa meillä oli urakkana kerätä heinäseipäät pois pellolta, kolmestaan ilman aikuisia.
Silloin traktori toimi myös ”autona”. Kun lähdettiin kylään, niin penkki vaan peräkärryyn, kyytiläiset istumaan ja sitten köröttelemään kohti määränpäätä. Isä rakensi myös vanhasta sohvasta nostolaitteisiin kiinnitettävän penkin. Se olikin jo luksusta.
Harmaa-Fergu vaihtui 60-luvun puolivälissä Massey-Ferguson 135 traktoriin. Siinä oli jo 45 hevosvoimaa ja 8 vaihdetta eteen ja 2 taakse. Lisäksi siinä oli Multi-Power pikavaihde, eli vipu, millä nopeutta voitiin ilman kytkintä lisätä 30%. Tässä oli myös jalkakaasu, ja huippunopeus 25 km/h. Nostolaitteissa oli kaksi vipua, toisella ylös-alas toiminto ja toisessa vetovarsien asentosäätö. Lisäksi traktorissa oli kaksoiskytkin, eli puoliväliin painettaessa veto vapautui ja pohjassa myös ulosotto akseli. Traktorissa oli myös kiinteä, nostolaitteilla toimiva vetokoukku. Lisäksi myös hydraulilohko kipille. Istuimessa oli pehmuste. Tähän traktoriin tuli myös paksusta vanerista tehty Ylö-turvaohjaamo. Jos muistan oikein, ohjaamo otettiin kesäksi pois.
Traktorin ominaisuuksien myötä myös työkoneet lisääntyivät ja suurenivat, kuten kipillinen peräkärry ja niittosilppuri sekä viconin pyöröharava. Ensimmäiset 2 metriä leveät kylvökoneet tulivat myös käyttöön. Väkilannoitteet levitettiin laatikkokoneilla. Traktorissa oli myös oikeat kumiset paripyörät. Traktori syrjäytti lopullisesti hevosen.
Tällä Traktorilla isä nyhti raivauskoukulla Rinteen takana olevan laitumen. Siinä oli iso kuusikko, ja kannot niin suuria, että juuri kerrallaan piti repiä irti. Usein isä veti niin, että etupyörät olivat metrin irti maasta, sitten kytkin pohjaan ja hieman ennen kuin pyörät koskettivat maata kytkin ylös. Näin nyhtäisyvoima oli suurempi. Ei ihme, että muutama kytkinremontti piti silloin tehdä.
Minä tein silloin jo paljon traktorihommia. Olin jo kylvöhommissa ja kyntämässä. Isoin urakka mikä on jäänyt mieleen, oli laitumen salaojien hiekoitus. Silloin vielä salaojat kaivettiin käsin lapiolla. Ainakin Pesosen Eino ja Kujansuun Kalle olivat kaivamassa. Salaojat kaivettiin ennen kuin kannot oli nyhdetty irti. Minä lapioin puodin takana olevasta kasasta nostolaitteissa olevaan lootikkaan hiekat ja ajoin laitumelle ja levitin salaojahiekan putkien päälle lapiolla. Persous tapasi silloinkin, ja minulla kuormat olivat niin suuria, ettei eturenkaat pysyneet maassa. Joten pakittamalla koko matka kannokkoon. Olin silloin 11 vuotias.
Tälle traktorille sattui myös pari onnettomuutta. Talviaikaan sitä säilytettiin kärryliiterissä, ja sen alle laitettiin öljytynnyrin puolikas. Siihen hiilet palamaan, ja sillä tavalla traktori saatiin lämmitettyä käynnistystä varten. Jokin muoviosa oli sulanut niin, että polttoöljyä alkoi valua hiilien joukkoon. Liekit kasvoivat niin suureksi, että traktori syttyi palamaan. Tapahtuma oli kuitenkin huomattu ajoissa ja traktori saatu hinattua ulos ennen kuin rakennus oli syttynyt. Mutta traktorin kaikki kumi- ja muut palavat osat piti vaihtaa uusiin.
Toinen tapahtui syksytalvella, kun isä lähti sillä Pirttimäkeen. Pihlajamäen päällä isä huomasi hirvimiesten olevan Mäntyrinteellä ja painoi jarruja. Tie oli jäässä ja traktori lähti sivuluisuun ja ojaan ja katon kautta ympäri. Vanerinen turvakoppi oli melko lytyssä, mutta isä selvisi rytäkästä ruhjeilla.
Uuden navetan myötä, vuonna 1970, säilörehun tekomäärät lisääntyivät, ja säilörehusta tuli päärehu lehmille. Niinpä traktorin tehontarve kasvoi, ja silloin vaihdettiin traktoriksi Massey-Ferguson 185. Se oli saman näköinen kuin edellinen, mutta paljon isompi. Siinä oli Palmun tekemä kiinteä koppi, hydrostaattinen ohjaus ja kaksitoiminen hydraulilohko. Hevosvoimia löytyi 75 ja huippunopeuskin jo 32 km/h. Siinä oli myös lohkolämmitin pakkasten varalle.
Silloin tulivat käyttöön joustopiikki äes, yhdistelmäkylvökone, lumilinko, 120 cm leveä niittosilppuri ja itsepurkava perävaunu. Kuivaheinän tekoon tuli heinänpöyhin ja -paalain.
Silloin tein jo kaikkia traktorihommia, joskin nuorempana säilörehunteossa olin yleensä talikon varressa levittelemässä rehua. Minun suurin tehtävä tällä traktorilla oli se, kun linkosin metsä firmojen teitä talvisin. Isä ja äiti lupasivat, että saan pitää kaikki rahat mitä tienaan ja siihen aikaan se oli paljon rahaa se. Parhaillaan minulla oli 8 km metsäteitä lingottavana, ja siihen meni 6 tuntia. Kun osa piti olla auki kello 7 mennessä, lähdin aina linkoamaan kolmen aikaan yöllä. Traktorin kopissa ei ollut lämmityslaitetta, joten aina ei tahtonut löytyä niin paljon vaatetta päälle, että olisi säilynyt sulana.
Kerran neljän aikaan yöllä kuuden kilometrin päässä asutuksesta latvus osui lingon siipeen ja traktori suistui ojaan. Pakkasta oli yli 20 astetta, joten ei muuta kuin kävelemään pois metsästä. Oli kuutamo, ja ei sitä oikein ymmärrä, miksi silloin pitää alkaa itseään pelottelemaan. Välillä piti ihan pysähtyä ja sanoa, että elä nyt iso mies höpötä. Kahdeksan maissa tuli sitten kuorma-auto hakemaan puita ja traktori saatiin vedettyä tielle.
Kun tulin 1979 pois maatalouskoulusta Tampereelta, halusin alkaa raivaamaan peltoa. Metsänhoitaja Pauli Kumpulainen neuvoi, että paras paikka pellolle Pajulassa on tulisaari. Niinpä sinne tehtiin kymmenen hehtaarin aukko peltoa varten. Tuli tarve isommalle traktorille. Silloin hankittiin Valmet 903. Se oli ensimmäinen neliveto traktori meillä. Siinä oli tasainen lattia kopissa ja kaikki hallintalaitteet oikealla puolen vaihdekeppejä myöten. Kopissa oli tuuletus ja lämmityslaite. Siinä oli myös synkronoidut vaihteet. Tässä oli myös erillinen käsikytkin ulosotolle. Akseliväli oli pitkä, joten se oli edelliseen traktoreihin nähden kömpelö. Eturenkaat olivat isot ja painoa sen verran, että pitoa löytyi. Takapotkujen jälkeen tuntui sille, että se menee aivan minne vain, pehmeässä maassa taikka lumessa ja vaikka ojien yli. Tehoa löytyi 94 hevosvoimaa. Nyt kävivät kylän yhteiset työkoneet pieniksi. Lainasin naapurin kantokoukkua ja ei tuntunut missään, kun koukku oikeni suoraksi. Työnsin koukun kantoa vasten takaisin koukuksi ja palautin lainakalun. Traktorissa oli myös etukuormain, joten uusi aika siltäkin osin alkoi.
Tämän traktorin suurin urakka oli tulisaaren pellon raivaus, kaikkiaan 12 hehtaaria. Raivio-ala oli 50 m saroissa. Teimme isän kanssa vanhasta kultivaattorista nostolaitteisiin haran. Sillä kun ajoi kannokossa piikit maassa, se keräsi lähes puhtaaksi pinnan oksista ja latvuksista. Risut vedeltiin saran keskelle karhoksi. Sitten etukuormaajaan rakennetulla talikolla alettiin nostella risuja karhon päästä päällekkäin. Lopuksi sitä pyöritettiin eteenpäin kuin lumipalloa karhoa myöten. Näin syntyneet valtavat risukasat poltettiin. Traktorille ei kannokossa liikkuminen tuottanut tuskaa.
Hautakylässä joku seppä rakensi ratakiskosta meille kantokoukun. Kun siihen vielä vahvikkeeksi hitsattiin lisää rautaa, alkoi koukku kestää. Sillä koko tulisaaren kannot on nypitty. Jokainen kanto lähti kerta vedolla, ja koukun takana olleilla piikeillä kanto kääntyi helposti nurin kuivumaan. Etukuormaajaan rakennettiin talikko, ja siihen opittiin ottamaan 4-5 kantoa kerralla kyytiin. Kannot kannettiin sarkaojien päälle korkeiksi karhoksi. Siinä ne poltettiin. Ja kun etukuormaajalla pökittiin palamisen aikana kantoja tiiviimmäksi, paloivat ne niin hyvin, ettei niitä tarvinnut ajaa pois oikeastaan ollenkaan. Raivaamisurakka kesti kolmisen vuotta.
Sukupolvenvaihdoksen 1985 aikoihin traktori vaihtui Volvo BM Valmet 705 malliin. Siinä oli tilava, hiljainen koppi ja paremmat puhaltimet. Kaikki hallintalaitteet olivat oikealla penkin vieressä kerättynä konsoliin. Yksi pikavaihde ja muutenkin vaihteet toimivat jo aika sujuvasti. Tasauspyörästön lukko ja nelivedon kytkentä toimivat sähkönapilla. Kääntyvä delux-istuin toi jo mukavammat olot kuskille. Traktori oli alunperinkin suunniteltu nelivedoksi ja etukuormaintraktoriksi, joten se oli ketterä kääntymään. Hevosvoimia löytyi 84 ja nostolaitteissa voimaa 4000 kg.
Tämä oli minun isännyyden ensimmäinen traktori, ja aikaa tämän kopissa tuli vietettyä entistä enemmän. Myös pojat, etenkin Valtteri, istuivat täällä päivät pitkät. Kun ne nukahtivat, oli koppi niin iso, että laskin siihen vaan lattialle nukkumaan. Illalla piti sitten vähän jo komentaa, että nyt on nukkumaanmeno aika.
Valtteri opetteli myös tällä ajamaan. Kytkimeen asennettiin kevennysjousi, jolloin pieni poikakin sen jaksoi alas painaa. Taisi olla 8 vuotias, kun jo aloitti kyntämisen. Kyläläiset kertoivatkin, että Pajulan pellolla traktori kyntää, mutta kuskia ei näy missään. Johannakin opetteli tällä ajamaan traktoria, ja hänestä kehittyikin pätevä kuski moneen hommaan. Vasta vuonna 2003, kun uusi pihatto valmistui, Johanna valitsi mieluummin navettahommat kuin traktorin ajon.
Alettiin tarvita kakkostraktoria, ja niinpä hankittiin käytettynä Valmet 702. Siinä oli hevosvoimia 79. Se oli vain takaveto, mutta hoiti kakkoskoneen tehtävät riittävän hyvin. Vasta 2000-luvulle tultaessa muut traktorit syrjäyttivät sen. Valmetti viettää nykyisin Pajulassa vanhuutensa päiviä ja on vieläkin ajettavassa kunnossa. Tehtäviin kuuluu klapikoneen pyöritys ja joskus peräkärryn siirto.
Peltoalat kasvoivat ja tarve isommalle sitä myötä. 2004 hankittiin kolmanneksi traktoriksi Valtra 6750 Hitec. Tehoa jo 109 hevosvoimaa ja uutuutena sähköinen suunnanvaihdin ja turbiinikytkin. Siinä oli kolme pikavaihdetta, mitkä voitiin joko käyttää napeilla tai ohjelmoida automaatiseksi kierrosluvun mukaan vaihtavaksi. Sähköiset toiminnot ja tietotekniikka olivat tulleet traktoriin. Pitkään se oli riskein vetojuhta Pajulassa, kunnes juuttui pyörittämään apevaunua. Sitä se onkin tehnyt mallikkaasti aina näihin päiviin asti. Siinä sitä tarvittiin joka päivä useaan otteeseen. Vasta vuonna 2015 uuden ruokintakeskuksen valmistuttua, se vapautui tästä urakasta.
1990-luvun lopulla Valmet 705 vaihdettiin uuteen traktoriin, Valtra 900. Siinä oli jo paljon nykyaikaista tekniikkaa, pikavaihde, nappikytkin, sähköinen nostolaite, nelivedon- ja tasauspyörästön kytkentä napilla, manuaalinen ilmastointilaite sekä ilmajousitettu penkki. Koppi oli pienehkö ja matala. Itse olen pompun jälkeen lyönyt pään kattoon useita kertoja. Etukuormaajassa oli hydrauliikka myös lisälaitteille, ja mm. paalipihdit tulivat käyttöön. Hevosvoimia löytyi 90 ja se kulki jo 42 km/h.
Vuonna 2005 Valtra 900 vaihdettiin isompaan Massey-Ferguson 6470 dyna-6 traktoriin. Siinä lähes kaikki toimi jo sähköisesti napeilla ja kytkimillä. Vaihdekeppiä ei ollut, vaan vaihteita siirrettiin pihavaihteella tai kytkettiin automatiikka päälle. Kaikki toiminnot olivat oikealla käsinojassa, ja niitä pystyi säätämään näyttöpaneelista. Etukuormaajaa ohjattiin pienestä sähköisestä vivusta. Se oli ensimmäinen traktori kaikilla herkuilla. Hevosvoimia oli 135 ja huippunopeus 40 km/h.
Tämä oli traktori, mistä ei ongelmia puuttunut. Kaikki alkoi siitä, kun joku oli käynyt kaatamassa tankkiin muurahaishappoa. Sitä oli siellä useita litroja. Kesken rehunteon se pysähtyi, ja korjaus kesti pari viikkoa. Ja aina kun alkoi toukotyöt tai rehunteko, siitä särkyi jokin osa. Silloin naurettiinkin, että kun työt alkavat Massikka lähtee Tikkasen pajalle viikon lomalle. Ongelmia tuotti se, että tämä oli etukuormain traktori, ja rehupaaleja piti apevaunuun nostella joka päivä. Myös isomman Valtran irroittelu ja takaisin kytkeminen apevaunun edestä alkoi tuntua työläälle.
Niinpä päädyttiin hankkimaan toinen iso traktori, ja ostettiin käytettynä Deutz-Fahr Agrotron TTV 1160. Tässä oli myös etukuormainsovitteet, joten etukuormaintakin voitiin tarvittaessa käyttää. Se oli ensimmäinen portaaton automaattivaihteilla varustettu kone meillä. Sen tehoa oli lisätty, joten voimaa löytyi 190 hevosvoimaa ja nopeuttakin oli 50 km/h. Siinä oli myös jousitettu etuakseli. Vaihteisto toimii todella hyvin, ja niinpä se onkin riski vetojuhta. Yhdistelmäpaalaimen ja lietevaunun vetäjänä se on erinomainen. Hallintalaitteissa, etenkin nostolaitteessa, olisi hieman paranneltavaa. Tätä on niin helppo ja yksikertainen ajaa ja voimaa löytyy. Siitä tulikin sukupolven vaihdoksen jälkeen ”minun traktori”. Tein silloin paljon kaivurihommia, joten kaivuri, Deutsi ja ukki oli kova kolmikko. Kolme muskettisoturia.
Jatkuva remontti Massikassa alkoi kypsyttää, ja niinpä se vaihdettiin Valtra T182 Direct traktoriin. Siinä oli myös portaaton vaihteisto ja 180 hv. Valtran koppi ja hallintalaitteet ovat hyvät ja hyvin sijoiteltu. Niitä on helppo käyttää. Mutta Valtran oma portaaton vaihteisto ei ole niin huippu kuin Deutsissa. Etuakselin ja kopin ilmajousitus toivat taas mukavuutta kuskin arkeen. Tähän tuli etukuormaimen lisäksi myös etunostolaitteet, ja pian Pajulassa oli myös etuniittomurskain. Toimii nykyään päärtaktorina Pajulassa.
Ensimmäinen (4 m3) ja viimeisin lietetankki (25 m3)