Jokelan tila Nro 6

1/8 osaa manttaalia

Nykyinen Jokelan kylän alue aina Käkelästä alkaen.

Perinnöksiosto lähetyslista: Lapinsalo Kruununtila nro 6 Jokela Petter Pettersson Vartiainen23 marraskuuta 1843, lunastus 8,52 markkaa

Tämä perinnöksi lunastaminen ja perintökirjojen saanti Senaatilta on hieman erikoinen, koska Vartiaiset muuttivat Luupuvedelle jo 1838 ja Jokelan tilalla asui 1843 Niirasten perhe.

Petter Vartiaisen ja Carin Tikkasen perhe

Petter Vartiainen             10.5.1798            18.12.1866               kuoli Luupue Hyvärilä

Carin Tikkanen                 24.11.1793          15.10.1863              kuoli Luupue Konola

Lapset:

Catharina                           7.3.1818

Anna Maria                        24.8.1819

Petter                                 22.2.1821

Lars Henrik                        13.5.1822

Henrika                              7.11.1824

Erik                                      26.7.1827

Jokelan tilalle muuttivat 1838 Lapinsalon Niemelästä veljekset Johan Niiranen sekä Jöran Niiranen ja hänen vaimo Johanna Lämsä. Johanna oli syntyisin Päätalosta. Mukana muuttivat myös vanhemmat Samuel Niiranen ja Elin Aho Knutinen.

Johan meni naimisiin Anna Lisa Pardasen kanssa 22.4.1842. Samuel isä kuoli 78-vuotiaana 1843, ja veljeksistä Jöran kuoli 25.3.1848. Tila jäi Johanin ja Anna Lisan haltuun. Johan Niiranen oli Kiuruveden toisen kirkon rakennustoimikunnassa jäsenenä. Tämä kirkko oli ristikirkko, joka paloi vuonna 1937. Elin äiti kuoli 79-vuotiaana 1850. Leski Johanna Lämsa muutti 1855 Remeskylän Paaranniemeen.

Johan Niirasen ja Anna Lisa Pardasen perhe

Johan Niiranen                    1802

Anna Lisa Pardanen           17.5.1811

               vihitty                     22.4.1842

Lapset:

Elsa Kristina                         17.7.1842

Johanna                                4.2.1844             20.4.1844

Olof                                       25.3.1845           10.3.1846

Elisabeth                              19.7.1847

Johan                                    15.7.1849            15.12.1849     

Perheeseen jäi eloon kaksi tyttöä Elsa ja Elisabeth. Niiraset olivat Jokelassa 29 vuotta, ja muuttivat Luupuvedelle Hakoniemi N:o 6 vuonna 1867.

Kyseessä oli vaihtokauppa, mikä tehtiin 1 syyskuuta 1867.  Jokelaan tulivat Anders Räisänen ja Elisabeth Vartiainen Luupuveden Hakoniemestä, minne heidän perhe oli tullut Iisalmesta vuonna 1865. Elisabeth Vartiaisen isä on täällä Jokelan tilalla syntynyt Abel Vartiainen, jonka vanhemmat ovat Petter Vartiainen ja Carin Knuutinen.

Anders kuoli kuitenkin ennen muuttoa vuonna 1866, ja tila oli aluksi perikunnan nimissä. Elisabeth Vartiainen kuoli 29 toukokuuta 1868, ja tilalle jäi alaikäiset lapset Petter (16 vuotta), Heikki (13) ja Johan (1) sekä tyttö Liisa Olivia (6). Heti Elisabetin kuoleman jälkeen taloutta hoiti piika Kaisa Ahonen, oliko tilalla holhoojaa, ei perunkirjoituksesta selvinnyt. Eläimiä Jokelan tilalla silloin oli 2 tammaa ja 1 ruuna, 6 lehmää, 3 hiehoa ja 1 sonni, 9 emä lammasta ja 12 karitsaa ja 1 sika.

Tilan omistajiksi tulivat myöhemmin pojat Petter Räisänen ja Saara Säisä, heidät vihittiin 7.huhtikuuta 1872. Toiseksi osakkaaksi puolella osuudella Juho ja Heta Räisänen. Jokelan tilalla asui myös sisko Liisa Olivia Räisänen, joka meni naimisiin Vartialaan ja oli Antti Vartiaisen toinen vaimo.

Juho Räisänen myi sitten osuutensa Antti ja Anna Niskaselle vuonna 1898. Petter Räisänen möi osuutensa Juho Turpeiselle, kiinnekirjat haettu 19.2.1914.  Hänen jälkeen osuutta viljeli Ville Turpeinen ja Anna Augusta Rönkä. Toista osuutta pitivät omistuksessa Antti Niskasen perilliset ja myöhemmin Juho ja Olga Niskanen, kiinnekirjat haettu 18.9.1914.  Herman Pekkalan mukaan Ville Turpeinen ja Juho Niskanen ovat olleet keskenään lankoja. Juho Niskanen ja Olga Maria Turpeinen muuttivat Iisalmeen 22.6.1916 ja Ville Turpeinen ja Anna Rönkä muuttivat Iisalmeen 14.9.1916.

Koko Jokelan tilan osti kauppaneuvos Lars Kärkkäinen, lainhuuto tilaan saatu 7.3.1916. Hän oli Iisalmelaisen Kärkkäinen Putkonen OY:n toinen osakas. Lauri Kärkkäinen on syntynyt Hautajärvi nro 7 tilalla, ja joka oli asunut vanhempiensa perheen kanssa pienenä poikana kuusi vuotta Niemelän tilalla Heikinmäen autiossa. Tämä Lauri Kärkkäinen oli hyvin maahenkinen, vaikka tekikin elämäntyönsä Iisalmessa kauppiaana ja teollisuusyrittäjänä. Hän aloitti Putkosen liikkeessä juoksupoikana ja eteni aina omistajaksi ja toimitusjohtajaksi asti. Hänelle myönnettiin kauppaneuvoksen arvo. Hänen veljensä oli Ambro Kärkkäinen, joka oli suuri vaikuttaja Kiuruvedellä ja hänellä oli siellä myös kauppaliike.

Kärkkäinen Putkonen yhtiön nimissä oli ostettu jo Luupuveden kylältä Pirttimäen tila,

kiinnekirjat haettu 6.12.1912, ja osa Pattosuon tilasta. Lauri Kärkkäisellä oli suuret suunnitelmat,

Pirttimäkeen alettiin rakentaa navettaa 120 lehmälle ja 12 hevoselle ennen kuin peltoakaan

oli tarpeeksi. Navetta valmistui, ja tiettävästi siellä oli enimmillään 60 lehmää.

Kun Jokelan tila tuli Lauri Kärkkäisen haltuun, alettiin Jokelan tilalle raivata peltoa.

Lauri Kärkkäinen oli erikoisen innostunut suoviljelyksestä.

Useina vuosina oli lehdessä ilmoitus, jossa haettiin rajaton määrä työntekijöitä ojankaivuun ja

raivaustöihin Jokelan tilalle. Peltoa olikin Jokelassa enimmillään 70 hehtaaria. Monta miestä oli

hevosella ajamassa savea suopelloille.

Lauri Kärkkäinen perusti Jokelaan tiilitehtaan, tarkoituksena kai etupäässä saada tiilet Jokelan

navettaan. Sinnekin oli tarkoitus rakentaa sadan lehmän navetta. Jokelaan ei kuitenkaan ollut

tietä, ja vaikka Lauri Kärkkäinen yritti saada muut Lapinsalon kyläläiset mukaan tientekoon,

nämä vastustivat hanketta, koska pitivät Lapinsalon tietä tärkeämpänä ja ajattelivat, että

Kärkkäinen haluaa vain tien maksattaa heillä.

Vuonna 1919 Jokelan päärakennus tuhoutui tulipalossa kokonaan. Tulipalo sai alkunsa

karjakeittiöstä.

Mutta navetta jäi rakentamatta, Lauri Kärkkäinen kuoli 25.12.1922, ja sen jälkeen

perilliset eivät halunneet panostaa Jokelaan ja lopulta myivät tilan valtiolle. Viimeisenä

vuonna Lauri Kärkkäinen oli vielä halunnut käydä rakkaassa Jokelassaan. Hän tuli autolla

Rajalan kohdalle ja siitä hevosella rekikyydillä Jokelaan. 

Muistokirjoituksen Lauri Kärkkäisestä voi lukea tästä.

Valtio jakoi Jokelan 19 tilaan, ja tarkoitus oli asuttaa sinne tilattomia. Sota-aika kuitenkin esti

asuttamisen, ja pellot ennättivät jo vesottua. Sodan loppupuolella Jokelaan rakennettiin

vankileiri. Esa Pekkala Heikinmäeltä oli sitä käynyt pyörällä katsomassa, ja se oli sillä paikalla

missä Tanjuset asuivat. Piikkilanka-aidat olivat valmiina, samoin ruokala ja vankiparakit.

Tänne ei kuitenkaan yhtään sotavankia tuotu.

Sotien jälkeen näitä lohkottuja tiloja tarjottiin karjalan evakoille, ja sinne asettuikin viisi

suistamolaista perhettä. Loput lohkotuista tiloista saivat asukkaansa seudun tilattomasta

väestä. Näin syntyi Jokelasta oma kyläkunta.

Jokelan tilan tiedot tarkentuu vielä

Röntylän/Pirttimäen navetta ja Jokelan tilan vaiheet

-kertomus perustuu Ville Leskisen haastatteluun 3.11.1984, haastattelijoina Jukka Lappalainen ja Mirja Nuutinen

Pirttimäen eli Röntylän navetta-asian alkuunpanija oli kauppaneuvos Lauri Kärkkäinen,

joka oli innostunut maanviljelyksestä. Kärkkäinen harjoitti kauppias Putkosen kanssa

liiketoimintaa, jonka perua on nykyinen Putkola Iisalmessa.

Kärkkäinen omisti Röntylän paikan (paikalla on asunut alkuaan Röntysiä, siitä nimi

Röntylä). Kärkkäisen haaveena oli maanviljelystilan perustaminen. Hän uskoi

suoviljelykseen ja tutkitutti suoalueita. Navetan teko aloitettiin kuitenkin ennen kuin

peltoakaan oli. Hyvä kivipaikka oli luultavasti yhtenä houkuttimena rakentamiselle.

Seinät tehtiin hakatuista kivistä. Navetan urakoi Nantta Pietikäinen. Mm. Aku Pussinen,

Kylmälän Aku oli louhimassa ja rakentajana Tiuku-Pekka, Pekka Glad. Seinä oli

kaksinkertainen, paksuudeltaan noin 80 cm, ja välissä oli eristeenä miilun kuona-aine.

Ullakolla oli heinävarasto. Välipohja tehtiin hirsistä. Kannatinpilarit, parret ja

syöttöpöytä sekä luorit olivat jo alkuaan betonia.

Rakennuksesta piti tulla suuri: navettapuolelle 150 lehmää ja tallipuolelle 12 hevosta.

Suurihan se olikin. Rakennuksessa ei kuitenkaan koskaan ollut 60 lehmää enempää, mutta tallissa oli 12 hevosta. Kun rakennuksesta myöhemmin purettiin osa (16x16 m), saatiin puretuista kivistä 1 kivinavetta, 1 navetan pohja ja 1 kaupan kivijalka.

Röntylään tekemiään suunnitelmia ei Kärkkäinen koskaan lopullisesti toteuttanut. Kun suomaita tutkittiin, että Jokelassa oli hyvät maat. Kärkkäinen siirsi yritelmänsä omistamalleen Jokelan tilalle, ja Röntylän navetta jäi tyhjilleen. Jokelassa asui alkuaan Mähösiä ja myöhemmin Niskasia, jotka muuttivat sitten nykyiselle Kukkuralle.

Kauppaneuvos Kärkkäinen perusti tiilitehtaan ja päätti rakentaa nyt navetan tiilistä. Lapinsalon vanhojen talojen uunien tiilet, mm. Rajalan uunin piisin tiilet, ovat Jokelan tiilitehtaalta. Nissilästä ajettiin hiekkaa navetan paikalle. Kärkkäinen ehti kuitenkin kuolla (ehkä v. 1924 tai 1925) ennen kuin varsinaiseen rakentamiseen päästiin. Myös meijerin rakentaminen sillan korvaan oli suunnitteilla.

Peltoja oli 50 ha. Kauppaneuvos kuokitutti niitä ja ajatti savea kylän ympäristön savihaudoista. Nykyiset Jokelan kylän pellot ovat tätä perua.

Töitä Jokelassa johti pehtori Kesäranta. Hän pestasi miehet töihin, toiset vetämään savea, toiset suota, kauranpanoon keväällä ja kauran seivästykseen syksyllä. Kauroja myytiin, hevosilla vedätettiin satoja säkkejä. Kaura puitiin höyrymoottorin avulla. Pehtori, joka ei ollut savolaisia, oli tarkka siitä, että työväki tuli syömään ja töihin täsmällisesti, muuten seurasi erottaminen.

Jokelaan ei ollut tietä, ja Kärkkäisen piti kulkea tilalleen Rajalan kautta. Tielinja oli kyllä olemassa, mutta työmaan johtaja oli pannut tierahat pussiinsa ja jättänyt tietyön kesken. Muitakin tiesuunnitelmia oli, mm. tie Salahmilta Jokelaan. Tiekokouksia pidettiin Ojalassa, mutta tien tekoa vastustettiin. Tietä kirkolle pidettiin tärkeämpänä. Aietta pidettiin yleisesti humpuukina. ”Kauppaneuvos tiettää tien meillä, että ite piäsöö Iisalamesta kulukemaan”, sanottiin.

Ns. Patvin tie Röntylään Luupuvedeltä on vanha, ja se on saanut nimensä Patvin talon mukaan. Röntylän ja jokelan välillä ei tietä ollut.

Mikä sai kauppaneuvos Kärkkäisen innostumaan maanviljelyksestä? Oliko alkukohtana kaupallinen tausta-ajatus? Voin markkinathan olivat avautuneet Englantiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vai oliko lähtökohtana sosiaalinen ajatus, ympäristönsä nostaminen alennustilastaan ja köyhyydestään? Ehkä kauppaneuvos halusi nähdä, mitkä ovat mahdollisuudet, mitä maasta saa irti.

Luultavasti Röntylän osto oli aluksi sijoituskohde, viljelyajatus saattoi tulla myöhemmin. Röntylän maathan olivat täysin tutkimattomia.  Suuriin suunnitelmiin viittaa puhelimen osto, jolla voitiin pitää yhteyttä Iisalmeen. Jokelasta olisi toteutuessaan voinut tulla mallitila. Joka tapauksessa Jokelan merkitys Jokelanperän kehitykselle oli olennainen.

Uudenlaista elämänmenoa aiheuttivat myös Jokelaan palkatut työmiehet. Mm. tiilentekijöiksi pestattiin vankilasta vapautuneita vapaussodan punaisia, jotka kiertelivät ympäri maata. Näin osautui myös Vesilän Paavo (Lauri Leskisen Reissu-Veetin esikuva) Jokelaan. Hän esitteli itsensä: ”Päivää. Minä olen kaikkien jätkien setä.” Kun Paavon huonoista vaatteista huomautettiin, hän myönsí: ”Kyllä näillä kun kerran kirkossa käypi niin saattaa arkivaatteiksi panna.” Paavolle kerättiin kolehti ja ostettiin yhdeltä jätkältä riukuvarsisaappaat resuisten kenkien tilalle.

Sivutuotteena Jokela toi kylälle jätkät ja huorat, mikä oli kauhistelun aiheena körttikylässä. Pontikankeitto oli yleistä, ja laulunloilotus ja muu kovaääninen elämänmeno kantautui kauas kylälle kuultavaksi.

Myös lakon yllyttäjiä saapui kiihottamaan työmiehiä lakkoon elleivät palkat nousisi. Kun Aaro Stockfors, joka jakoi tilit Jokelassa, sai tietää kiihotuksesta, jakoi hän seuraavan tilin suurempana kuin sovittu palkka oli. Kun jätkät laskivat nurkan takana tilinsä, he huomasivat ylimääräiset rahat. Suuttuneina kiihottajiin he ajoivat seipäät kädessä nämä tiehensä. Lakkokin loppui alkuunsa.

Sotien jälkeen Jokelaan perustettiin siirtolais- ja rintamamiestiloja. Niiden perustaminen olikin helppoa, kun pellot olivat valmiina jo 1920-luvulla. Sotien jälkeen ne tosin olivat hieman rappiolla, mutta hevospelillä kynnettävissä.

Röntylästä muodostettiin tiloja Lex Kallion (1936) perusteella ja sotien jälkeen asutustiloja.

Vuonna 1941 Jokelaan suunniteltiin leiriä sotavangeille. Mm. portti ja piikkilanka-aitaa rakennettiin.  Tarkoituksena oli tuoda vankeja kuokkimaan peltoja, mutta aie ei toteutunut. Pelkoa paikkakuntalaisissa se ennätti kuitenkin herättää.

______________________________________________________________________________________________________________________________________________

Kunta                  Kiuruvesi

Kylä                     Lapinsalo

Tilan nimi           Jokela

Tilannevuosi     1932

Omistaja            Lauri Kärkkäinen

Lisätietoja:

Jokela, 28 km Kiuruveden asemalta ja 81 km Iisalmesta. Omistaja v:sta 1930 maanmittausinsinööri Lauri Kärkkäinen, jonka suvulla se on ollut 30 v. Erotettu 2 torppaa, yht. 60 ha.

Pinta-ala 951,21 ha, josta peltoa 48,81, luonnonniittyä 68, viljeltyä laidunta 178,59, metsämaata 643,8 ja joutomaata 12,01 ha. Pellot tasaisia savi-, suo- ja multamaita. Vapaa viljelys. V. 1930 oli 2 ha ruista, 4 kauraa, 1 ohraa, 0,5 perunaa, 39,31 heinää ja 2 ha kesantoa.

Talouskeskus viljelysten keskellä. Kaikki rakennukset puusta v:lta 1870. Kotieläimiä: 1 hevonen, 3 lehmää, 1 sika, ja 4 lammasta. Lampaat maatiaisia. Myydään rehuja paikkakunnalle. Lehtipuuvaltaisesta metsästä myyty saha- ja paperipuita.

Lähde Suomen maatilat, IV osa

______________________________________________________________________________________________________________________________________________

Kunta                Kiuruvesi

Kylä                   Luupuvesi

Tilan nimi         Pirttimäki

Tilannevuosi    1932

Omistaja          Kärkkäinen & Putkonen Oy.

Lisätietoja:

Pirttimäki, 28 km Kiuruveden asemalta ja 52 km Iisalmesta. Omistaja v:sta 1907 Kärkkäinen & Putkonen Oy., joka on ostanut sen Olli Partaselta.

Pinta-ala 635,27 ha; siitä peltoa 30,07, luonnoniittyä 15, metsämaata 566,11 ja joutomaata 24,09 ha. Pellot tasaisia savi-, hiekka- ja multamaita. Vapaa viljelys. V. 1930 oli 3 ha ruista, 4 kauraa, 2 ohraa, 1 perunaa, 17,07 heinää ja 3 ha kesantoa.

Talouskeskus viljelysten keskellä. Karjakartano, jossa on 50 lehmän navetta, 10 hevosen talli ja sikala, on rakennettu kivestä 1915. Karjasuojissa vesijohto. Kotieläimiä: 2 hevosta, 6 lehmää, 1 sika ja 3 lammasta. Myydään rehuja paikkakunnalle. Tilaa hoidetaan metsätilana, maanviljelys sivuseikka. Hoidetusta (suunnitelma v:sta 1928) sekametsästä myyty saha-, paperi- ja kaivospuita. Metsää on kylvetty 15 ha:n ala. V:sta 1919 lähtien on tila ollut vuokralla.

Lähde Suomen maatilat, IV osa

_____________________________________________________________________________________________________________________________________________