Isällisen hallituksen huolen kautta on taas seura-kuntamme köyhä väki saannu apuvaroja 60 kulia jauhoja ja rahaa, jonka määrää en tarkoin tiedä, uuden maantien teettämiseksi ja vanhan korjaamiseksi. – Mainituista varoista on annettu 15 kulia jauhoja ja 50 ruplaa rahaa, Lapinsalon kylän Pihlajasuolle, maantien viemäri-ojain kaivamista varten. Näillä varoilla on jo talven aikana kaivettu 550 syltä, 9 korttelia syvää ja 9 korttelia leveätä, valta-viemäriojaa – joista moni köyhä on tänä köyhyyden aikana kovalla työnteolla elatuksensa hankkinut.

Ei ole vielä unhohtunut seurakuntalaisten mielestä hänen Majesteetin armollinen sääntö, niistä maanviljelys-kouluista joita saamme Suomeen, asetuksen mukaan 18 p. syyskuuta 1856. Mainituista kouluista on määrätty 2 Kuopion lääniin, ja olisi suuresti tarpeellinen, että toinen näitä kouluja asetettaisiin pohjoisiin osiin lääniä Kiuruveden kappelin pohjois-nurkalle Lapinsalon eli Remekselän kylään. Mainitut kylät ovat enimmästi ruunun tiloja, joilla on paraittain soita ja korpia ja maanviljelys peräti huonolla kannalla. Olemme jo 2 vuotta pörhöllä korvin ja ilomielellä odottaneet sitä koulu-järjestämistä tapahtuvaksi, niinkuin uutta toivon tähteä, joka toki olisi näiltä jynkeviltä saloilta ja Pohjan pimeästä loukosta asuvaisilta karkottanut yön synkeän sumun ja säteillänsä sytyttänyt tulevaisille maanviljeliöille uutta onnen päivää.

Kommentti:

Yksi syli pituusmittana on noin 1,8 metriä ja

kortteli 14,8 senttiä. Ojaa oli kaivettu 992 metriä ja sen  syvyys ja leveys oli 1,33 metriä.

Täällä on nykyaikoina oltu oikein isosti maanteitten rakennuspuuhassa. Oulusta Kuopioon menevän valta-maantie kulkee Iisalmen pitäjään läpi, josta erkanee ensimmäinen haara Nissilän kylän kestikievarista, joka menee Kiuruveden seurakunnan halki Karttulan kautta Kuopioon. Toista haaraa tahtoo Luupuveden kylä heti tehtäväksiSalahmin pruukista Kiuruvedelle, mutta siitä ei näy tahtovan tulla mitään, vaikka sitä on jo Luupuveden kyläläiset koettaneet saada toimeen ja ovatkin jo vähän saaneet kruunulta sen tekemiseen apua.

Kolmas haara lähtee Walkeamäen kylästä ja menee Kiuruvedelle; neljäs erkanee Iisalmen kirkon kylästä ja tulee Kajaaniin, viides haara menee Rutakolle, ja vielä meinataan  sittenki kahta haaraa, joista ensimmäisen pitäisi lähteä Marttisjoen sillan korvasta, joista edellisen pitäisi mennä Puarakkalan kautta Kajaaniin ja toisen Wuoristen kylään. Mutta näitten teitten tekemistä ei vielä tiedetä ollenkaan, kun vielä on entisiäkin teitä kesken tekemisen, nimittäin:   se jo mainittu ensimmäinen haara, jota kutsutaan Lapinsalon kylän tieksi.Tätä tietä on jo toistakymmentä vuotta tehty, eikä vieläkään ole valmiiksi saatu, vaikka joka kesä on oltu teon hommassa Tähän lienee syynä ollut teettäjäin velttous, kuin eivät ole oikein halulla sitä teettäneet; vaan olleet vastaan sen tien tulemista, vaikka jo kuvernöörin oikeus on päättänyt tien tehtäväksi,  ja osa pitäjäästä on suostunut sen tekemiseen.Mutta nyt taas ovat muutamat pitäjäämme herrat aika raivosta heittää kokonaan silleen tekemättä sen mainitun Lapinsalon tien, joka on oikein ihme ja kumma, kun hallitus on sen päättänyt tehtäväksi. Nyt on jo riita semmoisesta vauhdista ollut, että jo kirkon kokousta pidettiin sen tien heittämisestä, ja mainitun Luupuveden tien ottamisesta.

Kiuruvedeltä 22 p. toukok. Nissilän, Salahmin ja Lapinsalon kyläin miehet ovat aika lailla uuden kirkon rakennuksen hommassa Nissilän kylään.

Tähän tuumaan kuuluu yhtyvän monta muutakin kylää.

Olisikko siinä sopiva kirkon sija, sillä siihen yhtyy neljältä suunnalta maantiet.

Kiuruvedeltä. Talvi pitää täällä pohjolan rajoilla vanhoja tapojansa, antaa vuorotellen tuiskua ja pakkaista. Täällä ovat ajat sairaiset ja on vähä jo kuollutki. – Tahdon täältä kertoa yhden oudon tapauksen, kuin muka yksissä häissä Lapinsalon kylästä melkein yht´aikaa rupesi 5 nuorta poikamiestä langettamaan eli, niin kuin täällä sanotaan, ”paha pieksämään”. En tiedä jos se surkea tauti on jo heitä kaikkia heittänyt, vaan varmaa on, ettei se vielä ole yhdestä lähtenyt, koska hän vietiin Kuopioon lääkärin hoitoon. Täällä luullaan se tauti toisten eli vihamiesten panemaksi eli nostattamaksi, vaan kummallista se on, että Lapinsalolaisten häistä se tauti on, jos oikein muistan, kaksista ennenki kaatanut läämältä, vaan ”langenneet” ovat kuitenki selvenneet eikä siitä ole ennen kuulunut että tauti olisi näin pitkittänyt. Lapinsalo on sydänmaan kylä, vaan onki siellä vanhaa taikauskoa ihmisissä. Niin kertoi minulle nyt siellä pidetyistä häissä ollut pelimanni, että hää-tuvan peräseinään oli rautanaulalla naulattu leivänpalanen, ja sanoi pilan vuoksi pitäneensä viuluansa siinä leipäpalais-naulassa. Sen tauti-rymäkän jälkeen oli pirtin lattialle pantu yleensä olkia palamaan, että muka näin karkoitettaisiin pois ”piruja”. Niin hyvin se tauti kuin myös tuo taikauskoisuus ovat hyvin inhottavaa, eikä voisi niitä uskoa Lapinsalolaisista senvuoksi että siellä oli aikanaan herännäisyys hyvin juurtunut ja siellä on olevinaan kirjan-lukevia ja muutoin ymmärtäviä miehiä.

Karhun peijaiset Iisalmella.

Niistä kertoo meille ”Pirttimäen ukko” näinikään:  Täällä laskettiin lehmät laitumelle Toukokuun 26 päivänä. Juuri samana päivänä sattui Lapinsalon kylässä köyhän mökkiläisen lehmäin kimppuun yhtymään metsän ukko karhu, joka paikalla kaksi ainoaa lehmää kaitoi, ja hautasi sammalien sisään piiloon.

Samana päivänä W. Kumpulaisen ja Wartin toimesta tehtiin haaskalle lava ja haettiin metsämies J. Haataja, sekä toveriksi kaksi nuorta miestävahtiin.

Yöllä kello 11 aikana tulee metsän ukko haaskalle. Mutta samassa Haataja tervehti häntä hirmusella kiväärin laukauksella, josta oli seuraus, että ukko paikalla kaatui kuoliaaksi. Kuula oli mennyt rinnasta sisälle, sydän halki, mutta seisahtunut lihan ja nahkan rajaan.

Nyt haettiin kontio hevosella kotiin, ja paikalla melkeen sähkösanoman nopeudella laitettiin sanan saattajat moneen taloon ja kylään että tulisivat viettämään peijaita, kuin nyt on meidän eläinten suurin vihollinen voitettu.

Pian kokoontui liki puolitoista sataa henkeä miehiä ja naisia y.m., jotka kaikki tunnustivat että sinäkös meidän kotieläimiä olet niin paljon kaatanut, ja samassa juotiin malja muistoksi että metsän ukko on voitettu.

Sitten koitettiin kuka jaksaisi tuota ukkoa nostaa ylös. Ei yksikään jaksa nostaa, vaikka hän on kyllä monesti saattanut lehmän kantaa. Kerranki oli eräs karhu kantanut lehmää hakoa myöten joen yli, mutta hako katkesi ja molemmat putosi jokeen. Karhu pääsi pois mutta lehmä jäi jokeen.

Nyt juotiin toinen malja kotieläinten muistoksi, ja hurrattiin rauha, rauha maassa koska vihollinen on voitettu.

Sitten alettiin ukkoa teurastaa. Paljasta lihaa saatiin 12 leiviskää, 13 naulaa. Roskaliha ja nahka painoi 2 leiviskää 6 naulaa; yhteensä 14 leiviskää, 19 naulaa.

Sitten keitettiin kunnon selkäpaisti ja valmistettiin ateria kaikille vieraille y. m. Viisi pitkää pöytää väkeä oli syömässä. Ei kukaan vaatinut väkijuomia nauttiakseen; ne tuli kahvella ja ruualla toimeen josta hyvin tyytyväisinä ja iloisina illan kuluessa erottiin. Lopuksi vaan kerran hurrattiin vielä metsämiesten onneksi.

Kommentti:

Karhun tappamat lehmät olivat Mikkolan (Pikkaraisen) maalla Ykshongassa torpparina  asuneen Johan ja Vilhelmina Koukkarin lehmiä. Päätalosta Wilhelm Kumpulainen lupasi omasta navetastaan uudet lehmät, jos karhun tappamat jäisivät paikoilleen.

Toinen näistä nuorista miehistä mukana jahdissa oli Sylvester Svärd Mikkolan (Pikkarainen) tilalta, silloin 19-vuotias, ja toinen Imma Kumpulainen Päätalosta (Kumpulainen).

Leiviskä on n.10 kg ja naula 0,5 kg.

Joten lihaa saatiin 126,5 kiloa ja koko karhun ruho 149,5 kiloa

Kirjoittaja, Pirttimäen ukko, oli Pirttimäen Niilolassa asunut Antti Pikkarainen.

Hän oli syntynyt Lapinsalon Mikkola nro 10 tilalla, Henrik Pikkaraisen ja Christiina Ruotsalaisen poika.

Kiuruvedellä:

Rukiista: täydellinen kato Lapinsalon ja Nälännön kylässä; huono sato muusta osasta pitäjää;

kevätviljoista: sato samoista paikoista pitäjää aivan samanlainen kuin rukiistakin;

heinistä: sato hyvä, mutta useista kohdin alituisten sateiden vuoksi saatiin suureksi osaksi huonoina kokoon.

Sika lehmipaimenena.

Kaiun 34 numeron maanviljelysosastossa oli kertomus siasta, joka on paimentanut karjaa.

Samanlainen tapaus oli viime kesänä Kiuruveden pitäjän Lapinsalon kylässä. Torppari Heikki Glad oli näet viime talvena ottanut pikku nassin, ja pahnaa kun ei ollut, täytyi tehdä karsina navettaan, jossa oli kesään asti, vaan sielläpä perehtyikin niin lehmiin, että kun lehmät laskettiin laitumelle, oli alkanut hyppiä karsinan aitaa vasten ja oli täytynyt laskea ulos.

Siitä pitäin kulki koko kesän karjassa ja lehmät eivät olleet yhtään yötä metsässä, joten luullaan sian ajaneen kotiin, kun ennen ovat yötäkin olleet.

Kommentti:

Heikki Glad oli syntynyt Heinämäessä ja oli tuohon aikaan torpparina Vartialan maalla Hiekkalassa.

Ryöväysyritys.

Kun talollinen Sylvi Svärd Kiuruveden Lapinsalon Kylästä joulun edellisellä viikolla oli matkalla Ouluun, tuli häntä vastaan iltapimeässä Limingan nevalla kaksi hevosta, joissa oli 4 aikamiestä ja kaksi poikasta. Sivun ajettuansa seisauttivat he hevosensa ja kysyivät, mistä mies on. Kun saivat hänen kotopaikkansa tietää, tulivat muutamat heistä re´elle ja toivat tyhjän viina ankkurin, tarjosivat rahaa ja pyysivät hänen papalatessaan tuomaan heille Rantsilaan viinaa, luultavasti siinä tarkoituksessa, että Svärd suostuisi vetämään rahakukkaronsa esille. Mutta Svärd vastasi, ettei hän ennenkään ollut viinankuljettajana ollut, eikä rupea nytkään. Mutta silloin sanoivat miehet: " No ainakin sinä vaihdat hevosia " ja ryntäsivät toiset mieheen, toiset hevoseen kiinni ja yrittivät väkisin tehdä hevosen vaihdon ja vielä toiset rekeä syynäämään, mitä siinä kelpaavaa olisi. Svärdin, kun oli nuori ja roteva mies, onnistui kuitenkin päästä irti, sieppasi reestä kirveen ja pohjalla sivalsi muutamaa, joka jo oli hevosen päästänyt irti aisoista, sivuille niin, että hän paikalla retkahti maahan ja oli valmis antamaan toista terällä, vaan sen onnistui välttää isku.

Nyt vetäytyivät kaikki säikähtyneinä ulomma ja sillä välin sai Svärd heittää toisen turkin päältään pois, samalla pääsi tuo raajarikkoinen rekeen vetäytymään.

Uudelleen yrittivät ryövärit karata Svärdin kimppuun, vaan kun hän heilutteli kirvestään ja uhkasi terällä antaa sille joka vaan niin lähelle tulisi, että hän ylettäisi, eivät he uskaltaneetkaan lähetä.

Aikansa noiduttua, läksivät tiehensä ajamaan. 

Nyt pääsi Särdikin hevostansa valjastamaan ja kuormaa tarkastamaan. Muuta vahinkoa eivät ryövärit olleet sääneet tehdyksi, kun veivät hevosen eväsjauhot ja ruumensäkin reestä.

Ensimmäisen nevan yli päästyänsä oli Svärd käynyt Tupuksen talossa lepäämässä taistelunsa perästä. Siellä oli kerrottu, että muuan rosvojoukko Nilsiästä, 12 miestä, on ollut liikkeessä. Peläten vielä kohtaavansa siitä toisen osaston, oli Svärd ajanut kaupunkiin asti kirves kädessä,vaan ei ollut enää rauhan häiritsiöitä näkynyt.

Kommentti:

Sylvi Svärd oli Mikkolan tilalla (Pikkarainen) syntynyt ja siellä myös isäntänä asunut

Sylvester Svärd.

Metsäpaloja raivoaa Kiuruvedellä useampiakin, joista enin Lapinsalon kylän puolella, ja jopa otti käsilleen rovastin puustellin metsänkin, vaan joka saatiin tarmokkaisin toimenpitein ryhdyttyä, suuremmitta vahingoitta sammumaan.

Hirvi, tuo tällä paikkakunnalla harvinainen elukka, on nähty useita kertoja tänä kevännä kuleksivan Kiuruveden, Lumpuveden ja Lapinsalon kylän vaiheilla.

Nainen, joka pystyy miesten töihin, on Kiuruveden Lapinsalon kylässä.Hän on kotoisin Piippolasta ja on oleskellut palveluksessa mainitussa kylässä jo useita vuosia. Hän on hyvin voimakas raskaampienkin töiden tekemiseen niin kuin kyntöön, hakkuuseen ym. ja saattaa hän niittotyötäkin tehdä.

Niinpä viime kesänkin ajalla oleskeli hän eräässä talossa vain miehen sijalla ja ansaitsikin saman palkan, ja eipä hän syyttä sitä ansainnutkaan, sen todistaa sekin, kun hän sattui olemaan naapurikylän kanssa rajatusten olevilla niityillä heinän korjuussa ja kun paikkakunnallamme on tapana heinäruvot kantaa takkavitsalla, niin saattoipa mokoma nainen kävellä ropsia heinäruko selässä.

Tuntemattomia hänelle eivät ole käsityötkään, niin miesten kuin naistenkaan.

Kaikilla näillä toimillaan ansaitsee hän sievää tuloa. Siispä kaunis lahja, ken hänet saa !

Kommentti:

Kyseinen nainen on hyvin todennäköisesti Greeta Sofia Lappi, joka Lapinsalossa tunnetaan paremmin nimellä Viia Lappi. Hän on syntynyt 7.3.1863 Piippolassa, ja oli piikana Juusolassa, ja oli sitten pyytänyt Juusolan isäntäväeltä itselleen talon paikkaa. Hän rakensikin itse

omin käsin talon Viialaan, Mäkelän tien risteykseen.

Paikka tunnetaan nykyisin Viialana.

Surkea tapaturma kohtasi talollisen Fredrik Hiltusen vaimoa Kiuruveden Lapinsalon kylästä heidän ollessansa kirkkomatkalla helluntain lauvantaina.

Äkkiarvaamatta läksi hevonen kaartamaan korkealta Herukkamäeltä ja siinä emäntä-parka suistui kärryistä alas, saaden pahoja vammoja ruumiisensa sekä toiseen käteensä kauhean haavan ynnä päänsä pahasti ruhjotuksi.

Kirkolle tultua toimitettiin hänelle lääkkeitä. Henki ei liene vaarassa.

Kommentti:

Fredrik ja Wilhelmina Hiltunen asuivat Heinäperällä Heinämäessä.

Vanhaan tapaan vietettiin juhannusta Kiuruveden Lapinsalossa.

Nuori kansa oli kokoontunut erääseen taloon itseänsä huvittelemaan pelillä ja tanssilla. Olipa niitäkin, jotka jo edeltäpäin olivat kapakan kautta kulkeneet, tuoden muassansa " ilolientä ", joka tietysti semmoisissa tilaisuuksissa " murheesta lohduttaa ja iloksi itkut muuttaa ".

Tuo on päivän selvä, että missä on pahuudelle sijaa, siellä on myös pahuuden harjoittajia; missä viinaa viljalta, siellä on myös juomareita.

Emme pidä sitä nuorison kunniana, että antaudutaan senlaisiin seuroihin, joista täytyy toisten taluttamalla kotiin viedä.

On kyllä surkeaa, että kasvavaan nuorisoon istutetaan senlaista siementä, joka pahuuden oraita kasvaa.

Kiuruveden Lapinsalosta kirjoitetaan meille:

”eteenpäin elävän mieli” sanoo vanha sananlasku, niinpä täälläkin astutaan lyhyin askelin eteenpäin. Karjan hoitoon ja sen viljan rahaksi muuttamiseen aletaan täällä näet panna enempi arvoa. Useimmassa talossa on täällä jo maitomyllyjä, jotka maitoa jauhaa. Kauppias Joh. Puustinen perusti tänne voinvalmistuslaitoksen, josta tulisi meidän hänelle kiitollinen olla, syystä että auttoi meitä tiettömiksi sortuneita kuljettaen omalla kustannuksellaan valmistetun voin niin liejuperäistä tietä, kun mainitusta kylästä on Kiuruveden kirkolle.

Nuoren kansan kesken ei täällä ole tapahtunut mitään uutta, on vain vanhoilla pysytty. Toivottava olisi, että tuo niin kutsuttu ”kiikku- ja tanssikenttä” saisi tämän kesän aikana käyttämättömänä seista, joka menneen kesän aikana oli käytännössä melkein joka sunnuntai.

Hätäaputyöt.

Kiuruveden pitäjään Lapinsalon kyläkuntalaisten valtuuttamana on pitäjän apulainen Alsr. Jr.Tikkanen kääntynyt anomuksellaan kuvernöörin puoleen, että nk. Lapinsalon kylätie tulisi nyt hätäaputyönä tehtäväksi. Tähän pyyntöön ovat kuntalaiset pakoitetut, kun miltei täydellinen kato on kohdannut seutukuntaa. Mainittu tie on päätöksellä 21pltä toukok. 1894 määrätty rakennettavaksi ja ovatkin tientekovelvolliset näinä vuosina paljon tehneet työtä tien kuntoon saattamista varten – mutta tien pituuden, matkojen huonouden, asukasluvun vähyyden ja voimattomuuden takia on se ollut heille mahdotonta.

Lapinsalon kyläläiset anovat siis että yleisistä varoista armosta suotaisiin korkeintaan 30.158 mk 80p. Lapinsalon kylätien teettoon ja että tien tekoon ryhdyttäisiin hätäaputyönä jo tänä syksynä.

Hätäaputöitä.

Iisalmen Vieremän ja Kaarakkalan välistä hätäaputuönä rakennettavaa tietä varten on myönnetty 15.000 mk.

Kiuruveden kirkonkylästä Lapinsaloon rakennettavaa tietä varten on myönnetty

23.000 mk. Nämätkin rahat suoritetaan hätäapurahastosta.

Lapinsalon koulu, rakennettava Lapinsalon kuivaan maantienvarteen. Sen piiriin kuuluu 30 taloa, 8 torppaa 30 mäkitupaa, 8 loisperhettä.

Väkiluku 482 henkeä, joista taloissa 237, torpissa 53, mäkituvissa 145 ja loisia 47.

Kouluiässä olevia lapsia 98, joista 45 taloissa, 12 torpissa, 30 mäkituvissa ja 11 loisten lapsia.