Lapinsalo tarinoita

Osmo Pekkalan kirjoittamia muistelmia vuonna 2020



Vielä pari asiaa koulumatkoista kirkonkylän ja Lapinsalon väliltä. Silloin 50-luvulla oli ventti varmaa, että jos pyhänseutuna sattui olemaan tuisku, niin maanantaiaamuna, se tiesi lapiohommia maantiellä. Väinö Makkosen “linjakkaassa” oli pieni aura keulassa, mutta eihän moottorissa tehot riittäneet, jos tie oli tukossa. Makkonen oli varannut jo lapioita mukaan, ja Lapinsalon ukot toivat omat välineensä myös mukanaan. Saarisuohan se oli paikka, jossa tuisku mahtui temmeltämään. Kun hiiren hyppyä ei tiellä näkynyt, niin lapiot vaan heilumaan, ja niin sitten linja-auto pääsi jotenkin Turhalaan. Kirkolla oltiin monta tuntia myöhässä, joten koulupäivä jäi aina silloin lyhyeksi.


Toinen muistikuva on matkasta Lapinsaloon pääsiäislomalle. Autohan lähti klo. 15.00, mutta koulu päättyi edellisenä päivänä klo. 16.00, eikä sitä silloin rohjennut pinnata edes yhtä tuntia. Niin sitten lähdin polkupyörällä ajelemaan kohti kotia. Koskenjoelle saakka pääsi melko mukavasti, mutta Lapinsalon tie oli sellaisessa keväthölseessä, että suurin osa oli työnnettävä pyörää, eikä ajaminen muutenkaan tahtonut sujua.

Roma-ahossa loppuivat voimat. Jalat eivät enää totelleet. Mietin itkukurkussa, mitä minä teen. Voisko mennä pyytämään yösijaa jostain talosta. Mutta kun tiesin, että kotona odottivat.

Kuin taivaan lahjana takaa tuli henkilöauto, joka pysäytti kohdalleni. Tapanis Santtu oli käynyt Iisalmessa, ja korjasi minut kyytiin. Pirssillä pääsin kotiin. Jotain ruokaa äiti antoi, sitten kaaduin sänkyyn, ja sammuin heti. Happy end!



_________________________________________________________________________________________________________________________________


Lapinsalo laulu, muistellut Jooseppi Remes 8.3.2019  

Muistiin kirjoittanut Kaisu Laukkanen



Ensin on Juusola, sitten on Hautala

sitten on Hiekkalan tyttönen


Mikä siellä on toisella puolen 

siellä on Hynninen rouvineen


Tuossa on talo, jonka nimi on Salo

sitä ei anneta köyhille


Vartialan Ville, sanotaanpa sille

kun pojillas ei ole körttiä


Tuossa on sitten Haapala

siellä on tasatukka poikia


Tiellä kun kulukoo, lasista kahtoo

Tuo on syntinen, ja tuokin on syntinen

Kun heillä ei ole autuuden merkkiä


Sittenpä mennään ohh - ohh - ohh,

Pajulan kartanolle soh - soh - soh



________________________________________________________________________________________________________________________________