Näillä sivuilla on kertomuksia Lapinsalosta ja lapinsalolaisista.


WilhelmMalmivaara         seuramatka Lapinsaloon

Osmo Pekkala                   koulumatkoja oppikouluun kylälle

Jooseppi Remes                Lapinsalo-laulu

Ville Leskinen                    runo Lapinsalon kuorosta 1945


____________________________________________________________________________________________________________________________________


Herännäisyyden Vainioilta, kokoillut Wäinö Malmivaara.

Helsinki 1908

Suomalaisen Kansan Kirjapaino

 

Luvusta Ylämäen Seppä, kirjoittanut Wilh. Malmivaara

 

Harwa teistä, lukijani, tietää, kuka ja millainen oli ”Ylämäen Seppä”. Minäpä esitän hänen teille, koska hänen kuwansa on kauneimpia minun muistojeni kokoelmassa.

 

Tulin hänen tuntemaan w. 1879. Pieni, Waatimattoman ja hiljaisen näköinen, kaljupää ukko, istumassa jokainen sunnuntai samalla paikalla muutamia penkkejä alaspäin kuorista Kiuruveden kirkossa, syvällä hartaudella ottaen osaa jumalanpalwelukseen – siinä hänen ulkonaiset piirteensä. Nimensä oli Erkki Pikkarainen, ja kotinsa Ylämäen talo Niemisjärven kylän Hilapparannalla, ammatttinaan sepäntyö, jonka wuoksi häntä tavalliseseti nimitettiinkin Ylämäen sepäksi.

 

Hän oli yksi sitä ”wanhaa kaartia”, joita heränneiden kesken tawallisesti sanotaan ”Paawo Ruotsalaisen aikuisiksi”. Lapsuutensa koti oli Lapinsalon kylässä Pikkaraisen talo, tuo heränneiden wanhin ja wakaisin tyyssija Kiuruvedellä. Siellä jo nuoruudessaan heräyksen saaneena oli hänellä takanansa pitkä kilwoituksen aika…


- - -  


…Yhden kerran joutui Ylämäen seppä julkisen kunnianosotuksen esineeksi. Oli tapana, että wietettiin ”Juhannuspäivää” Lapinsalon kylässä. Tämän kylän wiimeisiin taloihin on kirkolta 3½ peninkulmaa, josta matkasta vain ½ peninkulmaa oli hyvää tietä ja lopputaival sellaista, ettei sitä juuri sopinut kärrytieksi sanoa. Tämä sai Lapinsalossa käynnit erittäin hupaisiksi. Kun oli enin osa matkasta käveltäwä, lyöttäyttiin mielellänsä yhteen joukkoon. Niinpä oli meitä wiimeisenä Juhannuspäivänä, jota seppä eli, menossa Lapinsaloon noin 150 hengen suuruinen joukko, useimmat nuoria, wastaheränneitä. Weisatessa ja Herrasta puhellessa sujui taiwal huomaamatta.


”Eikö lähdetä?” – kysyi wastaherännyt Juho Eroltz Murtomäen ohi mentäessä tie wierestä tarkkaawalta ystävältään Aleksilta.

  • Minnekä? arveli Aleksi.
  • No kunhan waan lähdetään; ei ole hyvä näinkään – kuului Juhon wastaus. Ja hän lähti; lähtipä Aleksikin, waikka wasta muutamia wiikkoja myöhemin.


Tultiin Saarisuolle, eräälle newalle, jonka yli tie Lapinsaloon kulkee. Keskellä tätä newaa oli silloin kaunis hawu- ja lehtimetsän peittämä saari, josta koko suo lie saanut nimensä. Tässä seisahduttiin ja pidettin ”seurat”, sekä juotiin pappilan rouvan walmistamat kahwit. Suuri pannu oli mukana, kahwit ja nisu, sokeri ja kerma myös, mutta mistä saada hyvää kahviwettä keskellä suurta newaa? Löytyipä siihenkin neuvo. Saarisuoon toisessa laidassa oli mökki, missä asui wanha äiti kahden poikansa kanssa. Tännekin oli Herra osunut; toisen weljeksistä tieltä ottanut, toisen jättänyt. Herätykseen tullut nuorempi weli Otto, - nuorukainen, joka sukkasillaan tuli syysjäätikköä kirkkoon 1½ peninkuorman matkan, kun wanhempi Herraa kohtaan wihamielinen weli oli piilottanut kengät – olisi kernaasti kutsunut ystäwiä kotiinsa, saadakseen heitä tawarallaan palvella, waan ei uskaltanut. Hänestä oli raskasta ett´ei saanut osottaa rakkauttaan Herraan palvelemalla Hänen ruumiinsa jäseniä. Mutta hänpä keksi keinon: hän kantoi noina juhannuspäivinä kotinsa luona olevasta raikkaasta lähteestä kahwiweden Saarisuon seurawäelle, sekä sai siten Herran opetuslapsille ne wesipikarit tarjotuiksi, joista Herra on sitoutunut maksamaan sata prosenttia korkoa. Lämpeni sydän jo tuon poikasen ja hänelle tapahtuneen armon näkemisestä. Eläwähenkisiksi muodostuiwat seuratkin...



Kommentteja tekstiin:


Ylämäen seppä oli Erik Pikkarainen, syntynyt 16.4.1809 Mikkola nro 10 (Pikkarainen) tilalla. Hän oli Johan Pikkaraisen ja Elin Kämäräisen poika, joka muutti Niemiskylän Hilappaan 1845.


Tekstissä oleva poika Otto on todennäköisesti Mäkelään tullut Otto Lappalainen, joka silloin asui saarisuon reunassa Paavolan tilan torpassa. Otto olisi tuolloin ollut hieman yli kymmenen vuotias.


____________________________________________________________________________________________________________________________________


Osmo Pekkalan kirjoittamia muistelmia vuonna 2020



Vielä pari asiaa koulumatkoista kirkonkylän ja Lapinsalon väliltä. Silloin 50-luvulla oli ventti varmaa, että jos pyhänseutuna sattui olemaan tuisku, niin maanantaiaamuna, se tiesi lapiohommia maantiellä. Väinö Makkosen “linjakkaassa” oli pieni aura keulassa, mutta eihän moottorissa tehot riittäneet, jos tie oli tukossa. Makkonen oli varannut jo lapioita mukaan, ja Lapinsalon ukot toivat omat välineensä myös mukanaan. Saarisuohan se oli paikka, jossa tuisku mahtui temmeltämään. Kun hiiren hyppyä ei tiellä näkynyt, niin lapiot vaan heilumaan, ja niin sitten linja-auto pääsi jotenkin Turhalaan. Kirkolla oltiin monta tuntia myöhässä, joten koulupäivä jäi aina silloin lyhyeksi.


Toinen muistikuva on matkasta Lapinsaloon pääsiäislomalle. Autohan lähti klo. 15.00, mutta koulu päättyi edellisenä päivänä klo. 16.00, eikä sitä silloin rohjennut pinnata edes yhtä tuntia. Niin sitten lähdin polkupyörällä ajelemaan kohti kotia. Koskenjoelle saakka pääsi melko mukavasti, mutta Lapinsalon tie oli sellaisessa keväthölseessä, että suurin osa oli työnnettävä pyörää, eikä ajaminen muutenkaan tahtonut sujua.

Roma-ahossa loppuivat voimat. Jalat eivät enää totelleet. Mietin itkukurkussa, mitä minä teen. Voisko mennä pyytämään yösijaa jostain talosta. Mutta kun tiesin, että kotona odottivat.

Kuin taivaan lahjana takaa tuli henkilöauto, joka pysäytti kohdalleni. Tapanis Santtu oli käynyt Iisalmessa, ja korjasi minut kyytiin. Pirssillä pääsin kotiin. Jotain ruokaa äiti antoi, sitten kaaduin sänkyyn, ja sammuin heti. Happy end!



_________________________________________________________________________________________________________________________________


Lapinsalo laulu, muistellut Jooseppi Remes 8.3.2019  

Muistiin kirjoittanut Kaisu Laukkanen



Ensin on Juusola, sitten on Hautala

sitten on Hiekkalan tyttönen


Mikä siellä on toisella puolen 

siellä on Hynninen rouvineen


Tuossa on talo, jonka nimi on Salo

sitä ei anneta köyhille


Vartialan Ville, sanotaanpa sille

kun pojillas ei ole körttiä


Tuossa on sitten Haapala

siellä on tasatukka poikia


Tiellä kun kulukoo, lasista kahtoo

Tuo on syntinen, ja tuokin on syntinen

Kun heillä ei ole autuuden merkkiä


Sittenpä mennään ohh - ohh - ohh,

Pajulan kartanolle soh - soh - soh




____________________________________________________________________________________________________________________________________

Ville Leskinen


Kuorolaisten elämästä, sen arjesta ja vähän sunnuntaistakin Lapinsalon auringon alla keväästä jouluun 1945.


Juhannuksena oli Vartialan Eevi Vartiaisen häät.


1.

Kevät saapui, loppui lumi,                  hissuksiin taas kesä tuli.            Toukokuussa touot tehtiin,                puhkes myöskin koivut lehtiin.           

4.

Eipä sentään rakkaus kuollut

kylmään niin kuin olis luullut.

Huhut kiersi, kertoi ”jutun”

ehkä häihin saanet kutun.


7.

Hänpä kuntoon meidät reilas,

hauskoin sanoin virheet teilas.

Ihmeesti viell` mielens malttoi,

vaikkei ääntä saanut altto.


10.

Seurat päälle saatteheksi

melkein kelpais päätteheksi.

Papit neuvoi, Aku neuvoi

eteen elon mutkat seuloi.


13.

Heinät koottiin, poutaa riitti,

harva sentään Luojaa kiitti.

Kuoro koottiin toisen kerran

käskystä tuon kirkkoherran.


16.

Kyllä auton täyteen löivät,

toisten eväät salaa söivät.

Tungos pojista oli mieleen,

pääsivät näet tyttöin viereen.


19.

No täyteen taasen auton koppi.

Tulles saatiin saderoppi

niskaan niille poloisille,

jotka joutui laverille.


22.

Touot kypsyi, pois jo jouti

maanmies sirppinsä siis nouti.

Viljan kypsyneen pois leikkas

talven leivät siten keikkas.


25.

Elokuu se näin vain meni.

Kuoro vielä terhenteli.

Toinen reissu kirkonkyliin,

niin kuin kyläpaikkoin hyviin.


28.

Loppui kuoro häpiällä

riidalla ja rähinällä.

Pirut nauraa aivan varmaan

kuultuaan tään lopun karvaan.


31.

Arkista on työtä tehty,

todettu, ett` lehmät ehty.

Tuotu pöytään sintu silkka

meijerihin kermatilkka.


34.

Meni näin myös syksyn surut

sekä pienet ilonmurut.

Mieli olis talveen päästä

irti tästä syksyn säästä.


37.

Tähän loppui loru tämä.

Tulikohan tästä rämä?

Älä sentään vihaa kanna,

jos lie väärin, anteeks anna.


                     

2.

Kylmi kovin kesäkuussa

ihme kyllä kesänsuussa.

Lunta räntää syti taivas

monta miestä piti vaivas.


5.

Silloin tuli nuorten vuoro 

perustettiin sekakuoro.

Saapui aikalailla päitä,

jotka juhlistaa näin aikoi häitä.


8.

Juhannus ei sitten sairastettu säitä,

vietettiinhän silloin häitä.

Hauskaa katsoa kun nuoret naivat.

Hyvä vain, kun toisens näin saivat.


11.

Niin ne löytää toverinsa,  

niin kuin määkin, kaverinsa.

Kajaanista Lassin heili,

Suonenjoelle vietiin Eevi.


14.

”Seurain lehti”, määräs pappi

on se herja aika tappi.

Tehtiin lehti, pantiin nimi.

Kaikki vapaa-ajat imi.


17.

Niin se kiertueelle lähti.

Seuraakohan onnen tähti

lapinsalolaista siellä

ohdakkeisell´ taiteen tiellä?


20.

”Sitten ylpeällä miellä”

ainain minä, sit en kiellä

Haapalassa esiinnyimme.

Hyvän maineen häpäisimme.


23.

Sitten noettiin naamataulu,

riihestä ei kuulu laulu.

Puinnista on aika pusa

varsinkin se ohrarusa.


26.

Kuului myöskin puhe kumma,

että lettupannu tumma,

jossain käris… aivan haisi. 

Lystiä se olla taisi.


29.

Uutta kuorolaista syntyi monta.

No, eihän se oo mahdotonta.

Mutt` arvaas, kysyn, johtuu mistä

ett` on äijät päässeet reservistä.


32.

Kuunelkaahan vielä tovi,

asia, jott` sivuuttaa ei sovi.

Laulettiinhan Heikinmäellä

aivan äsken koko väellä.


35.

Tultu näin nyt tähän iltaan.

Joulutunnelmata rintaan

saatu illan ohjelmasta,

pukista ja korvikkeesta.





Ville Leskinen 

13.12.1945


3.

Kun kessumaitaan miehet peitti,

kiitoskatseen pilviin heitti,

jotka yöksi taivaan kattoi,

miesten murheet riemuks ratkoi.


6.

Ensin oma opettaja johti,

laulettiin kuin kukin tohti.

Sitten johtoon muuttui miesi,

tarkemmin kai nuotit tiesi.


9.

Pappi luki luvut julmat:

eessä teill` on monet pulmat.

Sitten kiljais kuorosakki:

Onneks olkoon nuoret ratki.


12.

Kävi taas, ett juhlat loppu.

Heinäkuussa aika hoppu.

Pian kaatuu kesän kukka.

Muista sitä, ihmisrukka.


15.

Mistäs kyyti, siinä kantti,

joku huomas: Mikkos-Antti!

Hyvän kyydin kyllä antaa, 

pienen maksun kyllä kantaa.


18.

Hyvinhän ne kaikki menee

itse kun näin kehuskelee.

Puheet, lehdet, vuorovirret

veisattiin, ett` täris hirret.


21.

Heikot vastoinkäymisistä sortuu.

Kyllä äänet taasen nortuu.

Näin me siinä tuumailimme.

Arkitöihin erosimme.


24.

Vähän siitä urheilusta,

tuloksia vain en muista.

Mutt` viesti näytti tällä kertaa,

ettei ukoill` ole vertaa.


27.

Tuli Pohjanmaalta nuoret,

veisasi, ett siirtyi vuoret.

Joku kanneltakin soitti,

hurmas tytöt… ainai koitti.


30.

Niin se päättyi kesä lysti.

Syksy pian tulla ryski,

maat ja mannut kohta jääti,

akat uunin päälle hääti.


33.

Sentään ohjelmasta paras

oman kylän nuoret varas.

Ylen tyytyväisnä kansa

juhlast meni kotiansa.


36.

Koko joukolle nyt kiitos.

Edelleenkin olkaa liitos.

Juhlaa arkeen joskus tuokaa,

huumorille sija suokaa.