Haapalan toisella osakkaalla (omisti puolet) Samuel Haapalaisella ja Loviisa Lämsällä oli kuusi lasta: Anna Kaisa, Johanna Albina, Henrik, Anders, Johan ja Henrika. Loviisa oli kotoisin Päätalosta ja oli Henrik Lämsän ja Anna Lisa Nissisen tyttö. Samuel kuoli 9.6.1856 ja sen jälkeen henkikirjoihin on merkitty Samuel Haapalaisen tila ja lampuotina eli vuokraviljelijänä Gustaf Tabell ja Brita Ruuska.

Eli on hyvin todennäköistä, että Haapalassa oli jo silloin kaksi talouskeskusta, ja tämä paikka oli nykyisen Aholan paikalla. Loviisa Lämsä meni uusiin naimisiin Påhl Oinaksen kanssa ja muutti Näländö nro 5 tilalle vuonna 1859. Lapsista Johan ja Henrika menivät sinne myös. Tabelit muuttivat pois vuonna 1863 ja heidän tilalleen tuli Adam Haapalainen ja Maria Liisa Haapasaari, ja hekin olivat vuokraviljelijöitä. Adam ja Maria Liisa tulivat tänne Lapinsalon Heinämäen tilalta. Adam Haapalaisen isä Klaas Haapalainen oli syntynyt Haapalassa ja oli silloin torpparina Haapalan mailla.

Sitten tämä Samuel Haapalaisen osuus myytiin, 2/3 osaa tästä Samuelin paikasta (2/6 osaa Haapalan tilasta) osti Jafet Kaarakainen ja hänen vaimo Anna Greta. He tulivat Piippolasta vuonna 1865. Ja loput, 1/3 osan Samuelin paikasta osti tai sai perintönä Henrik Haapalainen ja Kaisa Beatha Piippo. Henrik oli silloin renkinä Vartialassa, ja hän oli tämän Samuel Haapalaisen ja Lovisa Lämsän poika.

     Jafet ja Anna Greta Kaarakaisen perhettä:

     Jafet Kaarakainen        24.9.1827

     Anna Greta                   23.5.1842

     Lapset:

     Henrik                           21.1.1863

     Gustaf                           6.12.1864

     Johan Petter                 30.8.1866         20.12.1867

     Sylvester                       6.6.1870

     Brita Juliana                  5.9.1872

Jafet Kaarakainen omisti tämän paikan 5 vuotta, ja hedän perhe muutti Iisalmeen. He möivät paikan 15.12.1873 Abel From ja Elisabeth Kärkkäiselle, ja nämä tulivat Mikkola nro 12 (Ruomi) tilalta. Abel oli Henrik Fromin ja Catharina Kamusen poika.

     Abel From ja Elisabet Kärkkäisen perhe:

     Abel From                      12.3.1837

     Elisabet Kärkkäinen      24.5.1848

                     vihitty              18.4.1871

Abel From asui tällä paikalla 3 vuotta ja perhe muutti Luupuvedelle. Tila myytiin Vartialassa syntyneelle Sylvester Vartiaiselle ja hän on Pekka Vartiaisen ja Brita Partasen poika. Sylvester oli mennyt naimisiin 24 maaliskuuta 1873 Anna Sofia Nykäsen kanssa ja Sylvester oli myynyt oman osuutensa Vartialasta veljelleen Antti Vartiaiselle 15.11.1874 kauppakirjalla 1900 suomen markan hinnasta. Näin Sylvester ja Anna Sofia muuttivat Aholaan vuonna 1876. Aholasta he muuttivat Kalliojärvelle Nro 11 Peltomäen tilalle 1890.

Tästä siis syntyi Ahola mikä on 1/3 osa Haapalan alkuperäisestä tilasta. Perimätiedon mukaan Sylvesteriä pidetään Aholan ensimmäisenä omistajana. Kuka sitten oikeasti Aholan paikan ensimmäisenä rakensi, joko se oli olemassa Samuel Haapalaisen aikaan, vai rakensiko sen Jafet Kaarakainen vaiko Sylvester Vartiainen, sitä ei pysty aivan varmaksi sanomaan. Ahola nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuoden 1881 rippikirjassa.

Sylvester Vartiainen ja Anna Sofia Nykänen pitivät Aholaa kaikkiaan 14 vuotta ja muuttivat Kalliojärvelle. Seuraavat omistajat olivat Matti Hyvärinen ja Saara Nykänen, jotka tulivat vuonna 1890. He tulivat Kiuruvesi nro 20 Kaijanlampi nimisestä paikasta. Saara Nykänen ja Anna Sofia Nykänen olivat sisaruksia. Matti ja Saara Hyvärisellä oli kaksi poikaa Juho Jaakko ja Samuli Heikki. Hyväriset olivat Aholassa viisi vuotta.

Hyvärisiltä Aholan osti Jaakko Kesti 14.1.1895, ja hän tuli Aholaan 23.5.1895. Jaakko Kesti meni naimisiin Vartialan tytön Elsa Agusta Vartiaisen kanssa 19.10.1895. Elsa Agusta on Anders Vartiaisen ja Lisa Piipon tyttö.

Jaakko Kesti on saanut kiinnekirjat Aholaan 28.2.1900. Kestien suvusta on kerrottu kohdassa Suvut/Kestit. 

Kestien suku on ollut alkujaan Lämsä. Kun Jaakob Antinpoika Lämsä muutti vuonna 1770 perheensä kanssa Kestilään Kestin taloon nro 5, sukunimeksi vaihtui Kesti. Täältä muutti sitten veljeksiä 1830-40 luvulla aluksi rengiksi Piippolaan Tavastkengälle Turunen Saari tilalle, ja sieltä edelleen yksi veljeksistä Ahokylän Knuutilaan.

Aholaan tullut Jaakko Kesti on syntynyt 11.2.1862 Ahokylän Knuutilassa. Hän muutti rengiksi Lapinsaloon 20.1.1878, Mikkola nro 10 (Pikkarainen) tilalle. "Hän oli useissa taloissa renkinä ja meni sitten rengiksi pastori Wilhelm Malmivaaralle. Kun Malmivaara lähti pois Kiuruvedeltä, Jaakko meni Amerikkaan. Oltuaan siellä muutamia vuosia palasi takaisin ja osti Aholan talon"  (Herman Pekkalan Muistelmat). 

Jaakko Kestin vanhempi veli, Henrik Knuutinen, oli torpparina Päätalon maalla Heikkilässä. Hänen sukunimeksi jäi Knuutinen,

myöhemmin Nuutinen. (Talot/Heikkilä)

     Jaakko Kesti ja Elsa Agusta Vartiaisen perhe

     Jaakko Kesti                     11.2.1862                    19.12.1928

     Elsa Agusta Vartiainen   12.6.1873                    25.4.1930

                             vihitty        19.10.1895

     Lapset:

     Väinö Samuli                     20.8.1896                                          naimisiin Lyyti Esteri Paaso, elivät Aholassa

     Antti Enok                          15.1.1898                   7.11.1906

     Johan Feliks                       7.9.1899                                             muutti 19.7.1928 Varkauteen, naimisiin Hertta Lahja Heitto

     Liisa Johanna                     28.11.1901                                        naimisiin Jalmari Ahonen, asuivat Tuikkulassa (nykyisin Uusi-Kotila)

     Vilho Artturi                       13.3.1904                                          naimisiin Bertta Kumpulainen, asuivat Pihlajamäellä Ahopelto (Peltola)

     Jaakko                                 4.6.1906                      6.1.1907

     Uuno Heikki                       12.7.1908                                          muutti 19.5.1936 Lahteen

     Aarne August                     14.10.1912                                        muutti 15.8.1935 Varkauteen, naimisiin Eliida Janhunen

     Hilja Augusta                      14.10.1912                 29.7.1914

     Rauha Marjatta                  29.6.1915                                          muutti 29.11.1945 Kajaaniin

Jaakko Kesti, Aholan Jaako oli oma persoona, häneltä jäi elämään monta sanontaa, tässä muutamia:

Aholan Jaako ajeli lapsensa ylös jo viideltä-kuudelta ja perusteli: ”Oppivat maata ketkottammaan”. Kun lapset olivat tästä nyreissään,

Jaako sanoi: ”Liisanki nokka se ollee aina kirrellään ja varsinki minulle.”

Jaako toi lapsilleen rinkeleitä markkinatuliaisina: ”Ne hamuavat noitten rinkeleitten perässä. Minä vien ne kaikki Ameriikkaan!”

Aholan Jaako tuli hautajaisista Tavastkengältä, nosti kurrikannun, suolasilakka-astian ja leivänkannikan pöytään ja totesi: ”Ollaanhan sitä syöpinään, vaan eihän se ole kotiruuan verosta.”

Jaako lähti hurjalla hevosella kartanolta, ajopeli osui porttiin, ja Akusta iski päänsä reen syrjään, mihin Jaako: ”Äittäkin se siinä niin rentona retkottaa.”

Aaro Laitinen tuli ostamaan Jaakolta reenjalaksia. Aaro oli tinkasa mies, ja arveliJaakon määräämää hintaa liian korkeaksi, puolet oli hinnasta pudotettava. ”Saat sillä toisen jalaksen”, Jaako päätti.

Kun oltiin heinänteossa Kukkopurolla, saatiin heinäväelle sopiva määrä puuroa Jaakon ohjeen mukaan, kun vettä pantiin ”viisi liuhaa ja siitä vähän läikähyttää”. (Liuha = lippi)

Mäkelän Hanna oli riiviikkopiikana Aholassa. Jaako oli jämpti mies, ja seurasi tarkkana, kun Hanna ammensi jauhoja vasikan juomiseen: ”Liian vähän, kaaja vielä. Meni liikaa, kaaja pois.”

Jaako kehui erään sepän takomia viikatteita: ”Niillä ku niittää niin jäkin pintaa kirvelee.” (jäkki oli matalaa luonnonheinikkoa, jota oli vaikea niittää)

Jaako oli kova laulamaan. Laulu kuului kauas, kun heinäkuorma oli tulossa Kukkopurolta. ”Oi Herra intua lainaa tätä maatamme rakastamaan…”

Haapalan (Pajulan) Aukusti oli kova työmies. Aukusti oli niittämässä heinää pellolla, kun ukkoskuuro yllätti. Muu heinäväki pakeni pihaan, mutta Aukusti vain niitti. Jaako seurasi lasista: ”Haapalan hupsu ollee suuttunu Luojaansa, ku eiku niittää.”

Jaako: ”Se ollee laiska joka joutaa miettimään.” ”Laiska ollee viisas.”

Aholassa oli joku hirsirakennus urakka meneillään. Välillä työmiehet kävivät syömässä ja sitten jatkettiin. Kun miehet ponnistelivat seuraavaa hirttä ylöspäin tuumasi Jaako: "Kyllä jaksaa nostaa, paljon söitte puurua."

Aholan Jaako oli kova työmies, mutta myös edistyksellinen. Hän hommasi ensimmäisenä Oulusta kainiittia ja tuomaskuonaa lisäravinteiksi pelloille. Määrät olivat kyllä pieniä, mutta siitä nykymaatalous sai alkunsa Lapinsalossa. Jaako hommasi myös ensimmäisenä hevosvetoisen niittokoneen kylälle.

Ahola lohkottu lasten kesken virallisesti vuonna 1954 (2:17 - 2:21)