Päätalon tila Nro 9 (Päätalo eli Kumpulainen, Alila ja Orinmäki)

1/6 osaa manttaalia

Pihlajamäellä, tunnetaan nykyisin nimellä Kumpulainen. Kallela, Mutkala, Alila, Peltola, Mäntyrinne, Heikkilä ja Orinmäki ovat Päätalon mailla. Päätalon maat ovat kuuluneet ennen Salahmin kylän tilaan nro 4, nykyisin Vieremän kunnan Isomäen alue, ja perustettu Salahmin isojaossa vuonna 1795, ja liitetty sitten Lapinsaloon. Päätalo on toinen tila Vartialan ohella, mikä on ollut saman suvun hallussa alusta alkaen.

Kruunun suorittama Päätalon katselmus vuonna 1803 (suluissa minun kirjoittamia selvennyksiä)

Vuonna 1803, syyskuun 7. päivänä, allekirjoittanut suoritti apunaan olleen pitäjän lautamiehen Anders Hyvärisen ja vakituisen lautamiehen Lars Niskanen, kanssa taloudellisen tarkastuksen ja arvioinnin koskien Kruunun uudistilaa

nro 3 ja 4 Salomen kylässä ja Iisalmen pitäjässä, joka käsitti 1/2 manttaalia. Paikalla oli vuokralainen Abram Lämsä.

Jo aikaisemmin, Isonjaon tai vuoden 1785 verollepanon aikana, sai Anders Wartiain luvan ottaa käyttöön kruunun uudistilan tässä Salomen ja Marttisenjärven kyläläisille aiemmin kuuluneessa ulkomaassa. Koska rakennuksia tai viljelyksiä ei ollut vielä perustettu, on mainittu Wartiain, saatuaan korvauksen, luovuttanut oikeutensa

Abram Lämsälle 14. kesäkuuta 1791, minkä jälkeen uudistilaa ei ole otettu käyttöön ennen vuosia 1794 ja 1795, jolloin maat on jaettu ja Lämsä on helmikuun 14. päivänä 1797 saanut tilansa haltuunsa.

Nyt Abram Lämsä, joka samana kesänä sopimuksen mukaan otti tämän uudistilan haltuunsa, on muun muassa rakentanut sinne aitauksen kaksinkertaisin hirsin 9 kyynärää kanttiinsa. Kaikki hänen vähäinen omaisuutensa oli säilössä, mutta vuonna 1792 tapahtuneessa tulipalossa paloi sekä rakennus että omaisuus tuhkaksi. Sen jälkeen hänet on varustettu uudelleen, mutta hänellä ei ole ollut mitään vastoinkäymisiä kruunun taholta uudistilan käyttöönotossa.

Yksinäisenä miehenä hän on ollut pakotettu hoitamaan uudistilan ja samalla huolehtimaan yhdeksästä lapsesta, joista yksi on aikuinen ja yksi sisar, joka sanottiin olevan rampautunut ja jossain määrin mieleltään vajavainen. Monien muiden onnettomuuksien kohdatessa hän menetti lähes koko satonsa kesällä 1801. Vaikka tämä uudistila sijaitsee syrjäisellä paikalla ja viljelysmaat ovat huonoimpia mahdollisia, hän on kuitenkin saanut siitä toimeentulonsa, ja vapautusvuosien päättyessä hän näkee voivansa maksaa jatkuvan veron.

Hänelle on määrätty, että hänen tulee hoitaa vuosittain 8 tynnyrinalaa peltoa sekä lisäksi heinämaata. Lisäksi hänen tilansa rakennukset ovat seuraavat: (kyynärä = 59,34 cm)

1. Hirsinen asuinrakennus, 14 kyynärää nelikulmainen, hyvin rakennettu ja hyvässä kunnossa, varustettu neljällä ikkunalla, arvioitu - 10.
2. Kohtuullinen talo kahdella pienellä kamarilla.
3. Vanhempi talo vastapäätä ensin mainittua, 9 kyynärää kanttiinsa - 6.
4. Uusi rakennus, 19 kyynärää pitkä ja 6 kyynärää leveä, koostuen kahdesta kaksinkertaisesta rakennuksesta, kaikki hyvässä kunnossa - 40.
5. Uusi lato, 11 kyynärää pitkä ja 8 kyynärää leveä, samoin - 30.
6. Uusi rakennus, 11 kyynärää pitkä ja 8 kyynärää leveä, samoin - 30.
7. Uusi viljalato, kaksinkertaisella katolla ja parvella, hyvässä kunnossa - 10.
8. Vanha lato samankokoinen - 10.
9. Vanhempi karjarakennus, 3 kyynärää pitkä ja talli - 7.
10. Vanhempi karjarakennus saman pituinen - 7.
11. Vanha karjarakennus saman pituinen ja tarjottu - 10.
12. Toinen samanlainen rakennus 13 kyynärää - 10.
13. Uusi rakennus, jossa toinen kerros ja ovet puuttuvat - 10.
14. Vanhin talo, tai Malthus 6 kupaririksiä per neliö - 8.
15. Kaikki nämä rakennukset on katettu tuohilla ja ovat hyvin tehtyjä.

Peltomaat:  (Yksi tynnyrinala on Wikipedian mukaan noin 0,49 hehtaaria ja 32 kapanalaa. Eli kapanala noin 1,5 aaria.)

Tähän tilaan kuuluu 14 tynnyrinalaa ja 8 kapanalaa, joista 11 kapanalaa on hyvää kuparimarkkamittaa. Suurin osa on jo otettu käyttöön, ja sitä viljellään ja hyödynnetään. Maan laatu on pääosin huonoa hiekkamaata, mutta merkittävä määrä parannustöitä ja raivausta on tehty, mikä on parantanut sen viljelykelpoisuutta huomattavasti.

Niityt ja laidunmaat:
Pitäjän niityt on arvioitu Isojako-jakotoimituksen mukaan, ja nyt niitä pidetään kelvottomina. Aiemmin niityt olivat runsaita, mutta ne koostuvat lähinnä alangoista ja kallioista. Vuokralainen on tehnyt vähäisiä parannuksia lähellä peltoja, joihin hän on investoinut työtä ja rahaa, mutta niistä saadaan kuitenkin vain kaksi kuormaa heinää vuosittain, ja raivaustyötä on tehty viiden kapanalan verran.

Niityt, jotka kuuluvat laajoihin alueisiin, kuten Syynikuvaus Mickois kruunun uudistilassa on mainittu, ovat yhteiskäytössä saman uudistilan vuokralaisen kanssa, ja ne tuottavat vuosittain noin 20 kuormaa. Vuokralainen uskoo, että hyvin tehdyt raivaustyöt voivat lisätä sadon tuottavuutta. Myös Lämsä ja Pickarain uskovat saavansa tulevaisuudessa hyötyä tästä työstä. He uskovat, että nämä maat eivät heikkene, vaikka osa alueista ei ole vielä täysin raivattu, ja koska ne sijaitsevat tukevalla pohjalla, ei ole löydetty muita soveltuvia raivauspaikkoja.

Niittyjen puutteesta johtuen hän on hankkinut lisämaata, eli 1/4 Ojalan kruunun uudistilasta, joka on yhteydessä tähän uudistilaan ja jossa on riittävästi niittymaata. Vuokralaiset ovat jo ottaneet käyttöön nämä alueet 8. helmikuuta vuonna 1802 siirrettiin hänelle sama maa, ja myöhemmin hän on yhdessä vuokralaisen kanssa saanut käyttöönsä 4 tynnyrinalaa ja 8 kapanalaa niittyä, josta voidaan saada vuosittain 14–16 kapan sato. Metsää on jo hakattu jonkin verran raivauksen vuoksi suoniityille, ja noin 100 syltä halkoja on kerätty soiden kautta. Tämän käsittelyn seurauksena kuninkaan korkea käskynhaltija on antanut päätöksen, jossa hylättiin Lämsän pyyntö 23. marraskuuta samana vuonna, koska hän ei ollut osoittanut riittävää ahkeruutta uudistilan käyttöönotossa.

Ojalan uudistilalla tehdyssä tarkastuksessa kuitenkin havaittiin, että niillä mailla, jotka vuodesta 1796 lähtien ovat olleet nykyisten haltijoiden käsissä, ei ollut aiemmin raivattuja niittyjä, ennen kuin Lämsä otti alueen haltuunsa. Nyt uudistila on ilman niittyalueita.

Torpasta: (Orinmäki)
Lämsä on viljellyt tätä torppaa jo 7 vuotta ja sillä on 12 tynnyrinalaa peltoa ja yksi kapanala niittyä.

Metsämaat:
Löysä suoniityt on raivattu, ja asukkaat saavat siitä hyvän tuoton. Muita etuja ovat se, että vuokralaisilla ja heidän naapureillaan on yhteiskäytössä jauhatusmylly. Abram Lämsä on osallistunut tähän työhön, ja yhdessä Pickarain kanssa he ovat ojittaneet ja aidanneet suoniittyjä, samoin kuin sillanrakennukset suon yli

Lämsä on myös varustettu erillisillä viljelmillä laillisin aitauksin. Pellolle ja suolle on kaivettu merkittäviä ojia. Hänen perunaviljelystensä katsottiin olevan hyvin hoidettuja.

Raatimiehet pitivät tarpeettomana tehdä mitään erityistä selvitystä viljelysten tilasta tai rakennusten kunnosta, mutta Clemmännen ja Lamsän taloudenhoidossa oli huomattavaa järjestystä ja siisteyttä. Sekä sen, mitä voitiin nyt nähdä, että yleisen todistuksen mukaan tämä henkilö, joka on muuttanut tänne Pohjanmaalta, on kunniallinen mies.

Kun otetaan huomioon hänen tekemänsä työ uudistilalla ja hänen kohtaamansa vastoinkäymiset, hänen asemansa köyhänä ja yksinäisenä miehenä, uudistilan vaikeat olosuhteet ja maan heikko viljelykelpoisuus, on todellakin poikkeuksellista ja huomionarvoista.

Tästä syystä minulle on kunnia ja mieluinen tehtävä ilmoittaa tästä kuninkaan korkealle käskynhaltijalle, ja siksi tämä neljä kohtaa käsittävä kuvaus lähetetään korkeasti kunnioitetulle kuninkaan käskynhaltijalle nöyrimmässä muodossa.

Aika ja paikka yllä mainittuun. Allekirjoitettu ja vahvistettu toimitsijoiden toimesta. E. E. Torsten

Korkeasti hyväksytty ja vahvistettu paikallisten asukkaiden toimesta, todistettu Kiuruvedellä 20. marraskuuta 1803.

******************

Herra maaherra ja ritari Wibelius on raportoinut, että Kuninkaallisen HuoneenhallitustenSeuran myöntämät palkitsemiset on annettu talolliselle Abram Lämsä Kiuruveden kirkossa Helluntiapäivänä 9. kesäkuuta 1805.

Palkitsemisen suoritti ritari ja paroni Simon Wilhelm Carpelan.

                                                                                                                       Alkuperäisestä asiakirjasta suomentanut Sakari Svärd

Abraham Lämsän ja Brita Tervon perhe

Abraham Lämsä    4.6.1763     31.3.1838                           lapsista Walborg on jo syntynyt Kiuruvedellä

Brita Tervo           8.12.1763    14.11.1831

                                vihitty 25.3.1784         

Lapset:

Abraham                4.1.1785                                                  naimisiin Helena Remes, Remekselä Lampela 2.4.1804

Anna                      8.3.1786                                                   naimisiin Samuel Koposen kanssa Kärsämäki 30.12.1809

Henrik                  20.8.1789                                                  naimisiin Anna Lisa Nissinen, Nissilä 25.3.1810

Juljana                  18.8.1791                                                  naimisiin 1812 Eskil Piippo, Luupue 5 Laurila, Leppikangas, Riitalehto, muuttivat 31.3.1826  Valkiamäki

Walborg               8.12.1793                                                  naimisiin Mäkelä nro 7 Paul Huckain 25.12.1829

Sophia                  17.4.1796                                                  naimisiin Olof Makkonen Salahmi Niilola

Brita                      20.2.1798                                                  naimisiin Nissilään, Anders Pardanen 2.4.1823

Christina               23.7.1801                                                 muutti Kajaaniin 1824, puoliso Henrik Määttä Vuottolahti Suutarila

Simon                           1803                                                   naimisiin Katriina Pikkarainen, Mikkola (Pikkarainen)  8.7.1827

     * Lapsista Anna on mennyt naimisiin Kärsämäelle Samuel Koposen kanssa 30.12.1809

     * Juljana on mennyt naimisiin 1812 Eskil Piipon kanssa Luupue 5 Laurila Leppikangas ja he muuttivat Iisalmi Valkiamäki. 

     * Sophia meni naimisiin Olof Makkosen kanssa Salahmille.

     * Walborg meni Iisalmeen 1816, mutta tuli takaisin ja meni sitten naimisiin Paul Hukkasen kanssa 25.12.1829 ja muutti Mäkelään emännäksi.

     * Brita meni naimisiin Nissilään, Anders Pardasen kanssa 2.4.1823.

     * Christina muutti Kajaaniin 1824 ja meni naimisiin Henrik Määttä, Vuottolahti

Lämsien mukana tullut Catharina täti kuoli vuonna 1817

Nuorin pojista Simon meni naimisiin Katarina Pikkaraisen kanssa vuonna 1827. Katarina on kotoisin naapurista Mikkolan tilalta ja oli Eric Pikkaraisen ja Carin Hatajan tyttö. He asuivat Päätalossa ja kunnes muuttivat sitten Niemisjärvelle vuonna 1856.

Pojat Abraham ja Henrik sekä Simon perheidensä kanssa asuivat Päätalossa. Abraham Lämsälle ja Helena Remekselle syntyi viisi lasta, ja he elivät loppuelämänsä Päätalossa.

Abraham Lämsän ja Helena Remeksen perhe:

Abraham Lämsä      4.1.1785        1.8.1855

Helena Remes     15.12.1778      27.5.1856                          syntynyt Remekselä Lampela

                       vihitty 2.4.1804

Lapset:

Brita                        18.1.1805              1806                                             

Anna                       24.3.1806                                                  Piippolaan 3.6.1826

Abraham                31.7.1810    30.10.1817

Johanna                  18.7.1812                                                  naimisiin 28.12.1831 Jöran Niiranen Niemelä nro 4

Emmanuel             27.3.1818                                                  naimisiin 18.4.1838 Catharina Maria Knuutinen Ojala nro 5

     * Pojista Abraham kuoli 7-vuotiaana 1817 ja Brita vuoden ikäisenä.

     * Anna muutti Piippolaan 1826 ja hänen puoliso oli Nils Aho/Piippo s.1803 k.1873. Heillä mm. tytär Elsa Greta, jonka puoliso oli Wilhelm                    Piippo. Elsa Greta on Kumpulaiseen tulleen Anna Kumpulaisen os. Piipon (Laurin puoliso) mummu. Anna Lämsä kuoli 1873 Ahokylässä.

     * Johanna meni naimisiin Niemelään Jöran Niirasen kanssa vuonna 1831. Niemelästä he muuttivat Niirasten kanssa Jokelan tilalle

        vuonna 1838.

Emmanuel meni naimisiin Catharina Maria Knuutisen kanssa 18.4.1838. Catharina Maria on kotoisin Ojalan tilalta ja on Georg Knuutisen ja Brita Hyvösen tyttö. Heidän perhe jäi Päätaloon asumaan ja viljelemään tilaa. 

Toinen veljeksistä Henrik Lämsä ja Anna Lisa Nissinen asuivat myös Päätalossa. Heille syntyi neljä lasta.

Henrik Lämsän ja Anna Lisa Nissisen perhe:

Henrik Lämsä       20.8.1789

Anna Lisa Nissinen       1790

                    vihitty 25.3.1810

Lapset:

Brita Helena          21.9.1811                                                      naimisiin Staffan Partanen s.1818 Luupuvesi

Abram Henrik       25.3.1814                                                      naimisiin 2.10.1834 Anna Catharina Kärkkäinen, Niemisjärvi

Sofia                       7.11.1817                                                       naimisiin 19.7.1857 Johan Lappalainen s.1810 Luupuvesi

Lovisa                       1.9.1819                                                      naimisiin 25.11.1839 Samuel Haapalainen, Haapala nro 2

     * Abram Henrik meni naimisiin Anna Catharina Kärkkäisen kanssa 1834, hän oli kotoisin Niemisjärveltä.

     * Nuorin tyttö Loviisa meni naimisiin Samuel Haapalaisen kanssa 1839 ja hän muutti Haapalaan emännäksi. (Tilat/Haapala)

Nuorin veljeksistä Simon meni siis naimisiin Katarina Pikkaraisen kanssa 1827. Heille syntyi kuusi lasta.

Simon Lämsän ja Katarina Pikkaraisen perhe:

Simon Lämsä

Katarina Pikkarainen

vihitty  8.7.1827

Lapset:

Brita Kaisa                     17.9.1831                                              naimisiin 8.10.1848 Johan Knuutinen Ojala nro 5

Abraham                       17.4.1834                                               muutti Niemisjärvelle

Erik                                 21.4.1836                                               muutti Niemisjärvelle

Henrik                          29.10.1839                                               muutti Niemisjärvelle

Simon                               7.6.1842                                               muutti Niemisjärvelle

Robert                              9.7.1845          12.9.1846

     * Robert kuoli pienenä

     * Brita Kaisa meni naimisiin Ojalassa asuneen Johan Knuutisen kanssa 1848, hänestä tuli Ojalan emäntä. (Tilat/Ojala)

Parhaillaan Päätalossa asui siis kolme perhettä sekä vanhukset Abraham Lämsä ja Brita Tervo. Brita Tervo kuoli 68-vuotiaana 14.11.1831.

Sitten vuonna 1837 veljeksistä Henrik muutti perheensä ja lapsiensa kanssa Luupuvedelle Laurila tilalle.

Vanha isäntä Abraham kuoli 75-vuotiaana 31.3.1838. Päätaloon jäivät Abrahamin ja Simonin perheet jatkamaan tilanpitoa.

Samana vuonna 1838 Emmanuel Abrahamin poika meni naimisiin Katarina Maria Knuutisen kanssa ja he myös asettuivat asumaan Päätaloon. Heille syntyi kymmenen lasta.

Emmanuel Lämsän ja Katarina Maria Knuutisen perhe

Emmanuel Lämsä                 27.3.1818      9.1.1882

Katarina Maria Knuutinen   15.3.1818    27.3.1884

                                     vihitty 18.4.1838

Lapset:

Anna Helena                            2.6.1839                                    naimisiin 2.2.1859 Johan Kononen, Vieremä Isomäki Alatalo

Brita Stina                            18.12.1840                                    naimisiin 1.11.1857 Vilhelm Kumpulainen

Vilhelmina                            23.11.1842      9.8.1848

Abraham                                   3.1.1845      3.5.1846

Georg Vilhelm                          8.3.1848      9.5.1853

Johanna                                  29.4.1850                                    naimisiin 29.10.1868 Robert Valentin Pöksyläinen, Niemiskylä

Emmanuel                              18.4.1852                                    naimisiin 30.6.1878 Liisa Remes, Remeskylä 6

Johannes                                   9.5.1854    3.11.1855

Katrina                                  12.11.1856                                    vihitty 5.10.1877 Olof Marin, muuttivat Näländö 8, Katriina kuoli 30.8.1879

Erika                                        13.2.1860       2.2.1862

     * Lapsista Vilhelmina, Abraham, Georg Vilhelm, Johannes ja Erika ovat kuolleet pienenä.

     * Anna Helena on mennyt naimisiin 1859 Johan Konosen kanssa, Marttisenjärvi 6 Isomäki Alataloon emännäksi.

     * Johanna meni naimisiin Robert Valentin Pöksyläisen kanssa 1868 Niemiskylältä.

     * Kymmenen vuotta myöhemmin poika Emmanuel meni naimisiin Liisa Remeksen kanssa 1878. Liisa Remes on kotoisin Remeskylästä nro 6.          Heidän perhe jäi asumaan Päätaloon.

     * Brita Stina jäi myös Päätaloon, ja hänestä kerrotaan enemmän myöhemmin.

     * Katrina meni naimisiin 1877 Olof Marinin kanssa ja he muuttivat Näländö 8 tilalle, mutta jo kahden vuoden kuluttua Katarina on

        siellä kuollut vuonna 1879.

Abram Lämsä lahjoitti oman osuutensa, eli puolet Päätalosta ja osuudesta Ojalan tilaan Emmanuel Lämsälle 13.4.1850. (ote lainhuudosta)

Sitten vuosi 1855 käynnisti tapahtumasarjan, mikä muutti Päätalon omistus suhteita. Silloin Päätalon omistivat Simon Lämsä ja hänen veljen Abramin poika Emmanuel Lämsä. Tämä Emmanuelin isä Abram kuoli 70-vuotiaana 1855 ja seuraavana vuonna kuoli hänen vaimo Helena Remes 78-vuotiaana.

Samana vuonna 1855 nuorempi veljeksistä Simon Lämsä ja Katariina Pikkarainen möivät puolet Päätalosta ja 1/8 osan Ojalan tilasta, eli oman osuutensa Päätalosta Georg Knuutiselle ja Brita Hyvöselle. Kauppakirja on tehty 26.marraskuuta 1855.

Simon Lämsän perhe muutti Niemiskylään nro 19 Laajalahti tilalle. Mukana muuttivat pojat Abraham, Erik, Henrik ja Simon. Pojista Abraham oli mennyt naimisiin vuotta aiemmin Kristiina Kärkkäisen kanssa Niemiskylän Alatalosta. Miksi Simon Lämsä ja Katariina Pikkarainen lähtivät, siitä ei ole tietoa. Niemiskylän Lämsät ovat nykyisinkin tätä sukua. Toinen puoli Päätalosta, Abraham-veljen osuus, oli siis siirtynyt hänen pojalleen Emmanuel Lämsälle ja Katariina Maria Knuutiselle lahjakirjalla.

Simon Lämsän osuuden ostaneet Georg Knuutinen ja Brita Hyvönen olivat Katariina Maria Knuutisen isä ja äiti, ja siis Emmanuelin appi-vanhemmat. He olivat viljelleet Ojalan tilaa nro 5 Georgin veljen Pehrin perheen kanssa. Ja Simon Lämsän tyttö Brita Kaisa Lämsä meni Ojalaan naimisiin tämän Pehr Knuutisen pojan Johan Knuutisen kanssa. Georg ja Pehr Knuutinen eivät omistaneet Ojalan tilaa, vaan se oli vielä silloin Kruunun tila. Mutta nyt kaupan myötä Georg omisti 1/8 osan Ojalan tilasta samoin kuin Emmanuel ja Katariina Maria.

Georg Knuutinen ja Brita Hyvönen muuttivat 1856 Päätaloon. Seuraavana vuonna Emmanuelin ja Katariina Marian tyttö Brita Stina meni naimisiin Vilhelm Kumpulaisen kanssa 1.11.1857. Vilhelm Kumpulainen oli kotoisin nykyisin Vieremän kunnan Marttisenjärven Pehkolanniemestä. Hän muutti Päätaloon, ja osti 8.8.1857 omistukseensa Georg Knuutisen ja Brita Hyvösen osuuden Päätalosta, eli tilasta puolet. Kauppa sisälsi myös 1/8 osan Ojalan tilasta nro 5, joka oli silloin Georg Knuutisen omistuksessa. Ja kaupat siis tehtiin hieman ennen vihkimistä. Kauppasumma oli "400 rubla hopesa käteen ja 600 rubla jäi tilan hinta myöjäin elatusta varten". Georg oli silloin 66-vuotias, ja kuoli Päätalossa vuonna 1866, ja Brita Hyvönen kuoli jo hieman aiemmin vuonna 1863. Ja Georg Knuutinen ja Brita Hyvönen olivat siis Vilhelm Kumpulaisen vaimon Brita Stinan ukki ja mummu.

Kumpulaisten suku oli tullut Lapinsaloon. Kumpulaisten suvun historiaa voi lukea kohdasta Suvut/Kumpulaiset.

Vilhelm Kumpulaisen paikasta käytän jatkossa nimeä Päätalo.

Abrahamin poika Emmanuel Lämsä ja Katariina Maria Knuutinen, eli Vilhelm Kumpulaisen appi-vanhemmat, omistivat siis toisen puolen Päätalosta, ja he olivat ostaneet myös Emmanuelin sisarten osuudet itselleen kauppakirjalla 29. joulukuuta 1873. Heidän poika, Imanuel, on kirjattu tämän osuuden omistajaksi vuodesta 1880 lähtien. Emmanuel omisti myös  1/8 osaa Ojalan tilasta, mikä oli perunkirjan mukaan saatu avioliiton aikana. Osuuden Ojalasta oli lunastanut omaksi jo Emmanuelin ukki Abraham vuonna 1818.

Emmanuel Lämsän suku jäi Lapinsaloon. Virallisesti tilan halkominen tehtiin vasta vuonna 1903. Emmanuel Lämsän ja Vilhelm Kumpulaisen perheet asuivat samassa pihapiirissä aina halkomiseen asti.

Emmanuelin ja Katariinan paikasta käytän jatkossa nimeä Lämsän tila. Jakokirjassa 1903 tämän osuuden nimeksi on kirjattu Pihlajamäki.

Emmanuel kuoli 9 tammikuuta 1882 ja Katariina Maria 27 maaliskuuta 1884. Heidän jälkeen isäntinä olivat heidän poika Imanuel Lämsä ja Liisa Remes. Imanuel Lämsän ja Liisa Remeksen perhe sekä Vilhelm Kumpulaisen ja Brita Stina Lämsän perhe asuivat samassa pihapiirissä, ja asuivatko he yhteistaloutta vai oliko heillä esimerkiksi omat navetat, en nyt osaa sanoa. Miten tilat oli jaettu ennen virallista halkomista vai oliko mitenkään. Kiuruveden rippikirjassa 1862 -1871 tämä isä Emmanuel Lämsä on aluksi kirjattu apeksi (svärfar), sitten yliviivattu ja korjattu tilallinen (bond). Jakokirjassa 1903 mainitaan myös vanhoista nautinta-alueen rajoista, joten olisiko tila ja taloudet jotenkin rajattu jo ennen virallista jakoa.

Maritta Paasovaara:

"Alilassa on kerrottu, että Vilhelm Kumpulaisen perhe ja Emmanuel ja Katariina Marian perhe asuivat yhdessä jonkin aikaa. Päätalo oli pitkä rakennus: iso tupa, keittiö, ruokahuone, toisessa päässä kamarit.

Nyt en tiedä vuotta, mutta aika pian Wilhelmin ja Britan avioliiton jälkeen Päätalon rakennus halkaistiin kirjaimellisesti kahtia ja talon puolikas siirrettiin pyöreiden puiden päällä alamäkeen.Alamäkeen se oli kätevä siirtää. Mihin kohtaan tarkalleen, en tiedä, mutta rakennukset ovat olleet samansuuntaisesti lähekkäin samassa pihapiirissä.Karja oli vielä seuraavan talven yhteisissä tiloissa, mutta myöhemmin molemmilla talouksilla oli omat navetat. (Henkikirjoissa eriytyminen näkyy vasta vuonna 1871, mutta siinä olisi ehtinyt kulua jo 14 vuotta.)

Emanuel ja Katariina Maria siirtyivät pois päärakennuksesta. Wilhelmin perhe jäi entiseen rakennukseen.Emanuelin taloon piti rakentaa uusi tupa. Alilan Veera muisteli, että talon hirret on aikoinaan tuotu Ahokylän Kivelästä. Hirret on vaihdettu rukiin olkiin. Ehkä kyse oli juuri tästä uuden tuvan rakentamisesta."

Alapuolella Kauppakirjat Georg Knuutisen ja Brita Hyvösen sekä Vilhelm Kumpulaisen välillä

      Imanuel Lämsän ja Elisabeth Remeksen perhe

      Imanuel Lämsa      18.4.1852

      Elisabeth Remes      6.4.1860

                           vihitty 30.6.1878

      Lapset:

      Alma Kaisa           16.11.1880

      Johanna                  28.8.1882        k.18.12.1883

      Elmiina                   25.5.1884         k.    8.6.1885

      Elisabeth                10.4.1886

      Abram                    18.2.1888

      Kristiina                  6.11.1889

      Johan Samuel        10.5.1891         k. 16.1.1992

      Hilma Maria         28.10.1892         k. 24.1.1894

      Antti                          8.9.1895

      Edla Agada            14.4.1898

     * Alma Kaisa meni naimisiin Abram Pekkalan kanssa 12.3.1906, Luupuvesi nro 13 Sopola Roma-aho. Sieltä Alma Kaisa muutti poikansa                      mukana Remekselä nro 3 Tapanaho tilalle torppariksi. (Tilat/Pölönmäki)

     * Abram meni naimisiin Olga Maria Mykkäsen kanssa 14.4.1913. Olga Maria on syntynyt 11.elokuuta 1894 Luupuvesi 14.

        Omistivat Lämsän tilan yhdessä Antin ja Helena Pussisen kanssa.

     * Kristiina meni naimisiin Johan Jakob Hyvärisen kanssa 20.6.1910, Luupuvesi nro 11 Luvelahti

     * Edla Agada meni naimisiin leski Antti Konosen kanssa 7.12.1920 Vieremän Nissilään Isomäen Alataloon. (Iisalmi Marttisenjärvi N:6 )

         Lisätietoa tästä

     * Elisabet (Liisa) meni naimisiin 8 elokuuta 1920 Aapeli Ruususen kanssa ja asui Mutkalassa. Liisalla oli kaksi omaa poikaa

        Tauno Martti ja Veikko.  (Talot/Mutkala)

     * Antti meni naimisiin 28.12.1919 Helena Pussisen s. 31.7.1898 kanssa. Helena Pussinen on syntynyt Nissilässä nro7, ja hänen isä oli

        Niilo Pussinen ja äiti Kaisa Kononen. Tämä äiti Kaisa Kononen on syntynyt Isomäen Alatalossa ja oli Johan Konosen ja Anna Helena

        Lämsän tyttö. Anna Helena Lämsä on syntynyt Pihlajamäen Päätalossa, ja oli Emmanuel Lämsän ja Katarina Maria Knuutisen tyttö.

        Siis Kaisa Kononen ja Antti Lämsä olivat ensimmäiset serkut.

Imanuel ja Liisa Lämsä ovat tehneet tilakaupat 28 lokakuuta 1915 pojilleen Abraham ja Antti Lämsälle.

Emmanuel kuoli 10.7.1916, 64-vuotiaana                                   Elisabet kuoli 1.3.1938, 77-vuotiaana

Antti Lämsä                                                Abraham ja Antti Lämsä                                               

edessä vas. Antti, Helena ja Lauri                                  lehtileike Salmetar

takana vas. Erkki, Alpo, Aune ja Veera

Maritta Paasovaaran kirjoittaa:

Ukkini Antti meni naimisiin Helena Pussisen kanssa joulukuussa 1919. Helena-mummu syntyi Rahajärven rannalla Nissilän Ahvenlahdessa, josta hän muutti Lämpsään helmikuussa 1920.

Aapon ja Antin perheet asuivat ensimmäisen vuoden yhteistaloudessa, mutta jo seuraavana keväänä alettiin rakentaa uutta kotia Lämpsän mäen rinteeseen. Talo nimettiin Alilaksi, koska se on mäen alarinteessä. Syyskuussa 1921 mummu ja ukki muuttivat Alilaan. Lämpsän taloon jäi asumaan Abrahamin perhe ja Elisabeth-mummu.

Mummuni vanhemmat, Niilo s.12.5.1847 Saaresmäessä ja Kaisa s.17.10.1862 Isomäen Alatalossa, muuttivat tyttärensä perheeseen v. 1921 – 1922 vaihteessa. Tammikuun 10 päivänä 1922 tehtiin Eläkevälikirja, jossa Niilo ja Kaisa möivät kaiken irtaimen omaisuuden tyttärelleen ja vävylleen sekä siihen kirjattiin vanhusten elättämiseen ja hoitoon liittyviä asioita.

Niilo Pussinen kuoli 23.12.1928 Alilassa. Hän oli 11 lapsen isä, jotka Wilhelmiä ja Helenaa (sisarpuolet) lukuun ottamatta kuolivat pieninä.

Kaisa kuoli joulukuun 17. päivä 1939. Veera muisteli Kaisa-mummua lämmöllä. Hän oli kuulemma lempeä ja lapsirakas, hyvin sopuisa ihminen.

Antille ja Helenalle syntyi seitsemän lasta, joista vanhin tyttö Silja Ilona ja nuorin Maija Kaarina kuolivat pienenä.

Maaliskuun 26 päivänä 1937 Abraham ja Olga möivät puolet Pihlajamäki/Lämsä/Alila 9:1 ja puolet Haaralasta 5:4 Matti Suihkoselle sekä Frans Josef ja Aune Amalia Djupsjölle. Toisen puolikkaat näistä tiloista omistivat Antti ja Helena.

Tilan myynnin jälkeen Abrahamin perhe muutti Luvelahdelle Uudispihaan keväällä 1937. Antti ja Helena ostivat pellot,  ja näin Lämpsän pihapiiri ympäristöineen liitettiin Alilaan.

Lämpsän asuinrakennus, navetta sekä karja- ja varastorakennuksia jäivät paikoilleen. Elisabeth-mummu asui vielä sen kesän kammarissa ja keittiössä, tupa toimi tukkilaisten majapaikkana. Syksyllä mummu muutti Antti-poikansa perheeseen Alilaan.

Elisabeth-mummu oli tarkka siisteydestä ja puhtaudesta: astiat piti pestä hyvin, hän passitti usein miesväen käsien pesulle ennen ruokailua todeten – olette kuitenkin käyneet äskettäin nurkan takana.

Elisabeth kuoli maaliskuun ensimmäinen päivä 1938 Alilan pirtin keinutuoliin.

Ukkini Antti oli hiljaisen oloinen mies, ahkera ja kätevä käsistään. Hän nikkaroi huonekaluja, takoi viikatteita ja oli nuorempana tehnyt myös kenkiä. Muistan vieläkin ukin suutarilaatikon tuoksun.

Ennen kaikkea hän teki elämäntyönsä maanviljelijänä. Mielestäni sanat - hevonen, viikate, kirves – kuvaavat sitä ikääntyvää ukkia, jonka minä muistan. Alilan viimeisin hevonen oli nimeltään Pohu. Muistan ukin liikutuksen, kun Pohu käveli Lihakunnan autoon. Hevonen oli ollut hyvä ystävä ja luotettava työkaveri vuodesta toiseen niin pellolla kuin metsässä.

Ukki oli taitava niittämään viikatteella ja oli tehnyt sitä työtä paljon. Muistan, kuinka livakasti liippa liikkui, kun hän teroitti viikatteen terää. Ukki oli ensimmäinen työnantajani, joka maksoi minulle palkkaa heinätöistä, siitä että olin haravatyttönä..

Ukilla on tapana laittaa kesäisin viikate pihapihlajan oksalle niiton lomassa, niin myös kesällä 1976. Hän oli täyttänyt edellisenä syksynä 80 vuotta ja halusi vielä tapansa mukaan mennä niittämään pientareita. Hän käveli kepin kanssa pihlajan juurelle, katsoi oksalla roikkuvaa tuttua työkaluaan ja totesi mielessään tosiasian - niitot on nyt minun osaltani niitetty.

Merkittävä oli myös polttopuiden määrä, jonka hän elämänsä aikana teki. Muistan nuoruusajoiltani, että kun heräsin aamulla, ukki oli usein mennyt Kujansuuhun tai navetan taakse rantteelle puuhommiin. Polttopuiden tekemistä hän jatkoi vointinsa mukaan vielä senkin jälkeen kun oli lopettanut niittämisen.

Ukki oli raitis mies. En nähnyt hänen koskaan käyttävän alkoholia tai polttavan tupakkaa. Alilassa tupakat olivat tarjolla vieraita varten.

Ukki kuului siihen ikäpolveen, joka koki sodan omakohtaisesti monella tasolla. Hän osallistui v. 1918 taisteluihin valkoisten joukoissa ja oli myös sotaveteraani, mutta noista tapahtumista hän ei paljon puhunut; totesi vain, että silloin olivat kovat taistelut, oli kylmä, usein nälkä ja että hän oli erään kerran miesten kanssa löytänyt sattumalta perunakuopan, josta he söivät paleltuneita perunoita nälkäänsä.

Ukki muisteli kyllä kiitollisena sitä, että sota päättyi ja Vappu-hevonen palasi rintamalta fyysisesti kunnossa.

Pikkutyttönä opin ukilta, mitä tarkoittavat sanat lyökki, kooli, visti, nästyykki, hantuukki, talriikki, kahveli; opin myös syömään raakaa sipulia pilkottuna ruisleivän päällä ja sen että ukin pastilleja ei saanut luvatta ottaa.

Helena-mummu, Helle, oli puhelias savolainen. Kun joku tuntematon poikkesi Alilaan, ehätti mummuni kyselemään, että mistäs vieras on tulossa ja minne matkalla. Sukujuuretkin siinä muun jutustelun lomassa selviteltiin.

Mummu oli myös mukava tarinan kertoja. Erityisesti halusin kuunnella hänen paimentyttötarinoitaan, koska silloin saatoin odottaa tapahtuvaksi mitä vain. Paimentyttötarinat pohjautuivat hänen omaan lapsuuteen ja nuoruuteen, joskin tapahtumiin liittyi myös mielikuvitusta.

Mummu muisteli hyvällä lapsuuttaan ja kouluaikojaan Nissilässä. Minua ihmetytti, miten se aika oli voinut olla hyvä, kun elämä kuulosti aika köyhältä verrattuna omaani.

Hän oli opinhaluinen, mutta koulunkäynti neljää luokkaa pidemmälle ei tuohon aikaan ollut hänelle mahdollista. Erityisesti hän oli kiinnostunut maantiedosta ja uskonnosta. Muistan, että mummu kertoi Raamatun kertomuksia ja vetäytyi joskus kirkonmenojen jälkeen omaan kammariinsa lukemaan Raamattua.

Mummulla oli myös leikkimielisyyttä. Hän kyseli arvoituksia, opin häneltä hyppynaruloruja, lukuloruja, hokemia ja hänellä oli tapana käyttää sananlaskuja sekä kansanviisauksia sopivasti sutkauttaen eri tilanteissa. Tämä oli arkista leikkiä, yhteistä ajanvietettä, jonka arvoa emme silloin kumpikaan ymmärtäneet.

Mummu oli kiinnostunut unista ja tulkitsi niitä usein ääneen omalla pohtivalla tavallaan, vanha nuhruinen unikirja apuna. Ehkäpä mummun esimerkki on vaikuttanut osaltaan myös omaan ajatteluuni ja kiinnostukseeni unia kohtaan.

Sää oli päivittäinen puheenaihe Alilassa ja mummulla asiaan omia näkemyksiä, ennustuksia, joita hän teki entisajan tapaan tarkkailemalla luontoa ja tutkimalla Yliopiston almanakkaa. Ei yhtä ilmaa iäksi – totesi mummu ensimmäisen Tapion riihenpuinnin jälkeen. Tapion riihenpuinnilla hän tarkoitti myrskyjä, joita hänen mukaansa oli talvella kolme.

Mummulla oli tapana pitää iltapäivällä hämärätuntia, jolloin hän sitaisi huivin silmiensä eteen ja nukkui päiväunet.  

Muistan ikääntyvän mummun, essi siististi mekon suojana, silmälasit nenällä, parsimassa villasukkaa pirtin penkillä.

Myöhemmin ymmärsin, että hänessä oli paljon viisautta.

Pihlajamäellä yksi talo Päätalon mailla on Pellonpää. Se on erotettu Pihlajamäki/Lämsästä 10.7.1929, ostaja Fritjof Huhmarniemi s.1887 ja hänen vaimo Ida Kristiina o.s. Glad s.1880.

He asuivat Pellonpäässä vuoteen 1945, jolloin torpan ostivat Karl (Kalle) Johannes Eskelinen s. 26.12.1885 ja vaimo Stiina (Tiina) o.s. Kaarakainen s.11.11.1890.

Kalle kuoli 11.3.1956, jolloin tytär Anna muutti Pellonpäähän. Anna meni naimisiin Johannes Kettusen kanssa ja he asuivat Pellonpäässä kuolemaansa asti. Johannes kuoli v.1978, Anna v.1985. Vuonna 1956 Lämpsän tuvan hirret siirrettiin Pellonpäähän ja niistä rakennettiin nykyinen Pellonpää.

Lämpsän talon paikalle jäi vain kivijalka, pihalle navetta ja navetan taakse karjarakennuksia. Mäen päällä komeilivat vuosia isot vanhat pihlajat, jotka kaadettiin uudistetun sähkölinjan alta."

     Muistojeni Lämpsän piha

     Se oli tarpeeksi lähellä kotiani Alilaa. Tarpeeksi lähellä tarkoitti sitä, että mikäli ukkonen tai Rissalan suihkari

     keskeyttäisivät  leikin, ehtisin kipaista kotiin turvaan.

     Todellisuus osoitti, että päätelmäni piti vain osaksi paikkansa. Ukkosen jyrinään ja salamointiin ehdin hyvinkin

     reagoida kipittämällä tien yli kotiin ennen rajuilmaa, mutta suihkari oli arvaamaton.

     Se saattoi ilmestyä hetkessä, ilman ennakkovaroitusta. Silloin jähmetyin vain paikalleni ja suljin korvani.

     Vanhoista pihlajista muutama kymmenen askelta navetalle päin jökötti iso kivi, hieman jäkälän peitossa.

     Aina samassa asennossa se oli, ihan kuin ystävää odotellen. Kavuttuani kiven päälle saatoin katsella pilvien

     alati vaihtuvia muotoja ja liikkeitä taivaankannella, seurata pikkiriikkisten elämää kiven juurella ja mielikuvitella.

     Kiveltä parin harppauksen päässä postilaatikolle päin oli vanhan tuvan kivijalka, jonka keskellä kasvoi pitkää heinää

     ja luonnonkukkia. Kivijalka oli metka paikka leikkiä, temppuilla ja tasapainoilla.

     Kivijalan vieressä kasvava iso villiruusupensas ojenteli tuulen tahtiin oksiaan, niitä piti varoa. Muita vaaroja ei ollut.

     Eikä huolia. Ellei ukkosta ja Rissalan suihkareita lasketa.

     Vanhaan navettaan ja heinälatoon oli ihan pakko kurkistaa. Sisällä oli tuttu haju ja näky, joskin navetan

     salaperäisyys vähän jännitti. Kuvittelin, että rakennuksessa asusti haltiatonttu, hyväntekijä, eläinten suojelija.

     Hän oleili enimmäkseen ylisillä, mutta saattoi kurkata juuri tuolla hetkellä alas katon lautojen raosta. Koskaan en

     tontusta havaintoa tehnyt, vaikka kuinka äänettömästi liikuin.

     Kuljettuani navetalta alaspäin pellon vierusta tulin varastorakennukseen, jossa säilytettiin pärekonetta. Rakennuksen

     sisälle oli hankala mennä, koska jostain syystä ovi aukesi vain raolleen.

     Yritin tehdä itsestäni mahdollisimman litteän ja ahtauduin kylki edellä raosta sisälle. Hämähäkinseittejä.

     Pärepinoja. Laudanpätkiä. Vanhoja kangassäkkejä. Rikkinäisiä työkaluja. Samoja tuttuja tavaroita, jotka olin nähnyt

     monta kertaa. Kääntelin pölyisiä tavaroita ja kurkistelin seinänraosta maantielle. Harvoin siellä kukaan liikkui,

     ei tälläkään kertaa, joten vääntäydyin ahtaasta oviaukosta ulos.

     Juoksin vielä Pikkaraiseen päin Isokedon pientareelle pienelle kivikasalle. Sen lähellä kasvoi keskikesällä

     ahomansikoita läjäpäin. Ne piti ehtiä napata suuhun ennen kuin joku toinen ehtisi.

     Päätin, että tulen tänne kivikasalle ehkä huomennakin. Teen eväsretken.

     Vanhat pihlajat, kivijalka kukkakedolla, iso kivi, navetta, mansikkapaikka, kivikasa pientareella

     - Lämpsän piha - yksi lapsuuteni rakkaista leikkipaikoista.

                                                                                                                     Alilan Maritta

**********************************************************************************************

Päätalo (Vilhelm Kumpulaisen tila)

Vilhelm Kumpulainen toimi Lapinsalossa kylän vanhimpana ja oli herastuomari. Hän kirjoitustaitoisena laati kyläläisten puolesta monta kirjelmää virkamiehille mm. Lapinsalon tien kunnostamiseksi Kuvernöörille hätäaputöinä 1890 luvulla. Vilhelm oli myös varakas, hän osti 2/3 osaa Haapalan tilasta, minkä vaihtoi puoleen Ojalan tilaa. Omisti myös jonkun aikaa puolet Mikkolan (Pikkarainen) tilasta.

Päätalossa Vilhelm Kumpulaiselle syntyi kaikkiaan 24 lasta.

Vilhelm Kumpulaisen ja Brita Stina Lämsän perhe

Vilhelm Kumpulainen              26.3.1830             14.3.1899

Brita Stina Lämsä                     18.12.1840            20.4.1882

                vihitty                          1.11.1857

Lapset:

Alvina                                         16.11.1858            4.4.1859

Agaatta                                       16.1.1860                                       vihitty 30.6.1877 Vilhelm Knuutinen Ojalasta, muuttivat ja asuivat Haapalassa

Gustaf                                         5.3.1861               17.1.1862

Vilhelmina                                 26.10.1862            22.12.1862

Saara                                          13.3.1864                                        vihitty 18.4.1884 Antti Piippo, asuivat Nissilän Pirttimäen Piipossa

Iida                                              23.1.1865             15.9.1868

Daavid                                        14.10.1867            3.7.1868

Johan Emmanuel                      26.5.1869                                        vihitty 4.7.1890 Johanna Vilhelmina Tiikkainen Salahmilta, asuivat Päätäalossa

Hilma                                          22.2.1871                                        vihitty 5.7.1893 Sylvester Svärd, asuivat Mikkolan tilalla (Pikkarainen)

Vihtori                                         15.3.1873              8.6.1873

Eemil                                           15.3.1873              27.4.1873

August Vilhelm                          1.4.1874                21.8.1881

Feelis                                           12.5.1876                                       vihitty 29.10.1905 Miina Pekkala Juusolasta, asuivat Peltolassa

Olga                                             10.1.1878             16.1.1879

Samuel                                        22.10.1879                                     vihitty 16.9.1900 Kaisa Agatta Ahonpää, asuivat Ojalan tilalla

Kristiina                                       18.3.1882                                       muutti Amerikkaan 1903, aviomies Aran Valkroos, kuoli 1972 USA:ssa

Brita Stina Lämsä kuoli pian Kristiinan syntymän jälkee 20.huhtikuuta 1882 42-vuotiaana. Vilhem Kumpulaiselle ja Brita Stinalle syntyi 16 lasta.

Agaatta meni naimisiin Vilhelm Knuutisen kanssa Ojalan tilalta, he muuttivat Haapalan tilalle 1880. Siellä he viljelivät ja asuivat kuolemaansa asti. Heistä enemmän kohdassa Haapala 2.

Saara meni naimisiin Antti Piipon kanssa ja viljelivät silloisessa Iisalmen maalaiskunnassa sittemmin Vieremän pitäjässä olevaa Pirttimäen Piipon tilaa kuolemaansa asti, ensin Juho-veljen, sitten poikansa Antin ja Artturin perheitten kanssa.

Johan Emmanuel (Imma) on käynyt kansakoulun Kiuruveden kirkonkylässä, meni naimisiin 4.7.1890 Johanna Vilhelmina Tiikkaisen kanssa Salahmilta. Hän oli Juusolan emännän Anna Josefina Tiikkaisen sisko. He jatkoivat isäntinä Päätalossa. Johanna Vilhelmina Tiikkainen kuoli 16.4.1929, ja Immanuel Kumpulainen meni uusiin naimisiin 9.5.1937 Iida Johanna Mykkäsen kanssa s. 14.9.1884.

Hilma meni naimisiin Sylvester Svärdin kanssa ja he asuivat naapurissa Mikkolan (Pikkarainen) tilalla. Heistä enemmän kohdassa Mikkola 10.

Feelis meni naimisiin Miina Pekkalan kanssa ja he perustivat Peltolan tilan. Miina Pekkala on kotoisin Niemelän tilalta (Juusola) ja oli

Elias Pekkalan ja Anna Josefina Tiikkaisen tyttö. Heistä enemmän myöhemmin.

Samuel on käynyt kansakoulun Kiuruvedellä ja meni naimisiin Kaisa Agatta Ahonpään kanssa ja he Päätalon jakamisen jälkeen muuttivat Ojalan tilalle. Heistä enemmän kohdassa Ojala 5.

Kristiina muutti Amerikkaan hankkien Kuopiosta passin 18.07.1903 ja se oli voimassa 5 vuotta. Matkusti Hangosta Arcturuksella 22.07.1903 Englantiin ja jatkoi sieltä C.P:R. laivalla Champlain 28.07.1903 Elvyyn Minnesotassa. Matkalipun hinta oli 330 silloista Suomen markkaa. Kaksi tytärtä. Tarkemmat tiedot puuttuvat. Puoliso: Aran Valkroos.

Muut lapset kuolivat nuorena.

Vilhem Kumpulainen meni uusiin naimisiin Päätalosta lähteneen Simon Lämsän pojan Abrahamin tytön, Kaisa Stinan kanssa 21.1.1883. Heille syntyi 8 lasta.

Vilhelm Kumpulaisen ja Kaisa Stina Lämsän perhe

Vilhelm Kumpulainen              26.3.1830                  14.2.1899

Kaisa Stina Lämsä                    9.10.1856

               vihitty                           21.1.1883

Lapset:

Akseli                                          22.7.1883                   31.5.1885

Abraham                                    13.3.1885                   22.1.1965                  kuollut Iisalmessa, vaimo Saara Johanna Hyvönen

Aada Eeva                                  28.12.1886                 12.4.1896

Väinö Vilhelm                            29.11.1888                 2.8.1970                    muutti Amerikkaan 1909, asui perheettömänä USA:ssa

Liisa                                             12.6.1890                   22.8.1912                  hukkui veneonnettomuudessa Muuruvedellä

Eino                                             12.6.1892                   20.4.1896

Maria Loviisa                             12.5.1895                    20.7.1976                 emännäksi Heinäperälle Kiikkulaan, aviomies Antti Kärkkäinen,

                                                                                                                             toinen mies Paavo Hukkanen asuivat Luupuvedellä

Simo Yrjö                                    21.7.1897                    25.7.1941                 kaatui jatkosodassa Viipurissa

Abraham meni naimisiin 8.11.1907 Saara Johanna Hyvösen kanssa, syntynyt Hautajärvellä ja he muuttivat 1907 Remekselän Alapihaan ja sieltä Kalliojärvelle nro 14 Mäenpään tilalle vuonna 1909. Asuinpaikkana 1920 on ollut Niemisjärvi 15 Pitkä-aho. Myöhemmin ovat asuneet Iisalmessa.

Väinö Vilhem muutti vuonna 1908 Niemiskylän Kotaniemeen, missä asuessaan otti muuttokirjat Amerikkaan ja muutti sinne kirkonkirjojen mukaan 05.02.1909. Hankki passin numero 155/1909 Amerikkaan 5 vuodeksi ja se päivättiin 08.02.1909. Oli muuttaessaan naimaton ja mainitaan loiseksi (itsellinen). Osti 375 markkaa maksavan lipun Hangosta Minnesotan Duluthiin. Matkusti Titanialla 17.02.1909 Englantiin ja jatkoi sieltä Cunard Linen Lusitanialla New Yorkiin. Kuoli USA:ssa perheettömänä.

Maria Loviisa avioitui ensimmäisen kerran Antti Kärkkäisen kanssa 27.10.1913 Heinäperän Kiikkulasta. Antti muutti Kanadaan ja kuoli Sudburyssa 10.10.1926 ja on haudattu Park Larin hautausmaalle. Toinen avioliitto oli Paavo Hukkasen kanssa. Maria ja Paavo asuivat Vieremällä ja Kiuruvedellä.

Simo Yrjö muutti Kiuruvedeltä 24.10.1925 Sodankylään. Simo kaatui jatkosodassa Viipurin valloituksessa, sot.arvo: vänrikki.

Vilhelm kuoli hieman yli vuoden kuluttua nuorimman pojan syntymän jälkeen 14.2.1899. Hän oli kuollessaan 69-vuotias. Vilhemin perunkirjasta selviää, että hän omisti 1/2 osaa Päätalosta nro 9 ja 5/8 osaa Ojalasta nro 5 sekä Salahmin järven uudesta laskuniitystä 1632 päivätyön osuus. Brita Stinan lapset Immanuel, Feelis, Samuel, Agaatta, Saara, Hilma ja Kristiina olivat jo perineet näistä 1/3 osan, eli äitinsä osuuden.

Vilhelmillä oli silloin 3 tamma hevosta, 24 lypsävää lehmää, iso sonni, 3 hiehoa ja pikkusonni, 20 lammasta, emakko ja 1 pienempi sika.

Vilhelmin kuoleman jälkeen Päätalossa isännyyttä pitivät pojat Johan Emmanuel (Imma), Feelis ja Samuel. Sisaruksia oli paljon ja veljekset ostivat sisarten osuudet: vuonna 1900 Hilmalta (700 markkaa), 1902 Agaatalta (1000 markkaa), 1902 Saaralta (1000 markkaa) ja 1903 Kristiinalta

(1000 markkaa).

Veljekset tekivät vuonna 1902 kaupat myös sisarpuolten (Kaisa Stinan lapset) osuudesta alaikäisten lasten holhoojan kanssa 5500 suomen markan hinnasta, mutta kihlakunnan oikeus ei kauppaa hyväksynyt ja niin Päätalo jouduttiin jakamaan. Riitta Stinan lapset olivat jo aiemmin perineet äitinsä osuuden Päätalosta joten heidän osuutensa oli suurempi (13/18 osaa) kuin Kaisa Stinan lapsilla (5/18 osaa). Samassa suhteessa lapset perivät myös Ojalan nro 5 tilan, mistä tilasta Vilhelm Kumpulainen oli nyt omistanut 5/8 osaa.

Halkominen tehtiin 1903 ja alla oleva kartta on tästä toimituksesta. Myös Lämsän tila erotettiin tässä halkomisessa ja Emmanuel Lämsä oli anonut tätä halkomista. Tämä oli ensimmäinen halkominen ja uusien tilojen muodostaminen Lapinsalossa.

Jakokirjassa 1903 on eri tiloille merkitty seuraavat pinta-alat

                                           Pihlajamäki 1a          Päätalo 1b               Orinmäki 1c

Peltoa                                        9,20 ha                  10,46 ha                     2,86 ha

Niittyä                                      29,05 ha                  12,77 ha                     7,69 ha

Viljelykelpoista maata         100,27 ha                  88,75 ha                   22,21 ha

Metsämaata                          500,92 ha                298,89 ha                100,29 ha

__________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Jakopöytäkirjasta käy selville seuraavia jakoon liittyviä asioita.

Marraskuun 3 päivä 1902.

Halkomista oli anonut talollinen Emmanuel Lämsä. Avauskokouksessa oli läsnä Emmanuel Lämsä, Immanuel Kumpulainen, alaikäisten lasten holhoojana talollinen Eero Lämsä (Niemiskylä), rajanaapurit Sylvester Svärd Mikkola nro 10 ja Ville Knuutinen Haapala nro 2, uskottuina miehina mökkiläinen Ville Glad ja mökkiläisen poika Feliks Asikainen, molemmat tältä kylältä.

Tilan rajat ja alan oli kihlakunnan oikeus vahvistanut isojaon mukaan 13 helmikuuta 1797. Tilan rajat oli avattava pyykkien kautta. Toimitusmiesten ja uskottujen miesten palkka on 80 penniä päivältä miestä kohde, mistä tilan omistajat vastaavat manttaaliensa mukaan.

Uskotut miehet muuttuivat välillä, mutta rajat avattiin ja pyykit korjattiin ja aloitettiin alueiden jyvittäminen.

Kesäkuun 18 päivä:

Jyvitys ja nautintomerkitykset julkiluettiin ja hyväksyttiin. Jakoperusteista keskusteltiin ja tehtiin seuraavat yksimieliset sovinnot:

1. Emmanuel Lämsä saapi 1/2 osaa, Immanuel, Feliks ja Samuel Kumpulainen 13/36 osaa ja Aappo, Ville, Yrjö, Liisa ja Maria yhteisesti 5/36 osaa.

2. Yhteiseksi jätetään kaikki karttaan merkityt tiet, kujat ja polut.

3. Eri tiluslajit jaetaan erikseen siten, että erikseen pelloissa ja erikseen niityissä seurataan nautintaperustusta ja muuta maata annetaan täytteeksi ja joutomaat jäävät sille kohden palstaa mihin sattuvat lankeamaan.

Koska kaikki asuivat nyt samalla tontilla, ja se näinollen kävisi ahtaaksi ja osittain vaaralliseksi ja kun asialliset eivät pitemmän aikaa keskusteltuaan tulleet mihinkään sovintoon, toimitusmiehet tekivät tästä seuraavan esityksen:

Alaikäiset muuttavat Orimäkeen , Emmanuel Lämsän asumukset siirretään kuviolle 979 tai 965 mihin muitakin rakennuksia siirretään ja sitä kutsutaan Pihlajamäeksi, sekä veljekset Immanuel, Feliks ja Samuel jäävät nykyiselle tontille mitä kutsutaan Päätaloksi.

Pihlajanmäki saa Rytisuon palstan ja Kallelan mökin, Päätalo saa Kaijansuon palstan ja Selkälän mökit ja Orinmäki Heikkilän mökin.

Pihlajamäen ja Päätalon raja lähtee Mikkolan nro 10 rajasta ja kulkee pitkin kuistia läpi tontin maantielle ja siitä edelleen yli peltojen mikäli mahdollista pitkin vanhaa nautintorajaa.

Heinäkuun 15 päivä:

Metsätasingoista sovittiin, että lasketaan kaikki 7 metrin korkeudelta 17,5 cm paksuiset ja sitä isommat puut. Uskotut miehet laskevat.

Immanuel, Felix ja Samuel sekä Orinmäen tila saavat 10 vuoden kuluessa ottaa 100 vanhaa syltä koivuhalkoja Isosta Konttilehdosta osuuksiensa mukaan. Ja vanhalla talonpaikalla oleva kaivo pidetään yhteisenä niin kauan kuin sopii.

Emmanuel Lämsän rakennusten muuttokustannuksista Päätalo ja Orinmäki maksavat 120 markkaa ja 50 penniä osuuksiensa maukaan. Muuttoajaksi sovittiin 7 vuotta tästä päivästä lukien.

Lokakuun 10 päivä:

Pihlajanmäen tilan maalla löytyy 10414 kappaletta tukkipuita, Päätilan maalla 6752 kappaletta ja Orinmäen tilan palstalla 2429 kappaletta, eli yhteensä 19595 kappaletta tukkipuita edellä määrättyä suuruutta. Koska näin ollen Orinmäen tilan on saatava tasinkona 293 kappaletta ja Päätalon omistajien niinikään 324 kappaletta, niin Emmanuel Lämsä maksaa Orinmäen tilalan omistajille 146markkaa ja 50 penniä ja Päätalon omistajille 162 markkaa vuoden kuluessa korkoineen.

Sovittiin myös Päätalosta Orimäelle siirrettävistä sekä sinne yhdessä rakennettavista rakennuksista.

Koska Orimäen nykyisellä mökkiläisellä Jaakko Asikaisella on kontrahti-aikaa jäljellä vielä 8 vuotta, eikä Asikainen suostu luovuttamaan mökkiä ennen vuokra-ajan loppua muuten kuin 300 markan rahallista korvausta vastaa. Orinmäen tilan omistajien holhooja yrittää oikeusteitse purkaa sopimuksen, ja jos se ei onnistu Emmanuel Lämsä maksaa rahallisesta korvauksesta 1/6 osan ja Päätälon ja Orimäen omistajat loput osuuksiensa mukaan.

Vuonna 1906 toukokuun 22 päivänä annetun päätöksen mukaan tästä toimituksesta ei ole valituksia tehty.

_____________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Johan Emmanuel (Imma) Kumpulainen jatkoi isäntänä Päätalossa. Paikka tunnettiin myöhemmin paremmin nimellä Kumpulainen. Imma meni naimisiin 4 heinäkuuta 1890 Johanna Vilhelmiina Tiikkaisen kanssa. Johanna Vilhelmiina oli syntynyt 6 kesäkuuta 1861 Salahmilla. Hän oli Juusolaan emännäksi tulleen Anna Josefinan sisko. Heille syntyi kahdeksan lasta.

     Imma Kumpulaisen ja Johanna Vilhelmiina Tiikkaisen perhe:

     Imma Kumpulainen                         26.5.1869                 26.3.1957

     Johanna Vilhelmiina Tiikkainen      6.6.1861                   16.4.1929

                                        vihitty               4.7.1890

     Lapset:

     Hannes Viljami                                   5.1.1891                   16.3.1891

     Yrjö Samuli                                         19.8.1894                 17.7.1896

     Lauri                                                     28.5.1896                 2.4.1986             naimisiin Anni Piippo 2.10.1921

     Sylvi                                                      31.12.1897               25.3.1898

     Sidonia                                                 23.2.1899                 5.3.1908

     Miina                                                    28.5.1901                 10.12.1970          asui Kumpulaisessa

     Kristiina                                               16.9.1903                  5.2.1907

     Saara                                                    14.6.1907                 16.2.1908

Kun Imma oli jäänyt leskeksi, hän meni uusiin naimisiin Iida Johanna Mykkäsen

kanssa 9 toukokuuta 1937. Heille ei syntynyt lapsia.

Lauri jatkoi tilanpitoa Kumpulaisessa ja meni naimisiin Anni Piipon kanssa 2.10.1921.

Anni oli kotoisin Nissilän Pirttimäestä, ja oli Juho ja Iida Sofia Piipon tyttö. Imma teki

tilakaupat Laurille ja Annille 19 kesäkuuta 1937.

Miina asui veljensä luona Kumpulaisessa. Hän oli useat vuodet

Lapinsalon Osuuskassan kirjanpitäjä.

Muut lapset kuolivat pienenä.

***********************************************************************************************

Ahopelto (Peltola)

Kun Imma ja Felix jakoivat Päätalon 28.10.1916, Feliks rakensi maantien toiselle puolelle Ahopelto tilan joka tunnetaan paremmin nimellä Peltola. Tila oli 0,18 osaa alkuperäisestä (isojako) Päätalon tilasta.

Viljelty maa 12,03 ha, viljelykelpoista maata 40,95 ha, metsämaata 156,52 ha ja joutomaata 0,09 ha

Felix Kumpulainen oli mennyt naimisiin Miina Pekkalan kanssa 29 Lokakuuta 1905, ja he siis muuttivat ja rakensivat Ahopelto-tilan. Miina Pekkala oli kotoisin Juusolasta ja oli Elias Pekkalan ja Anna Josefina Tiikkaisen tyttö.

Heille syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta

     Felix Kumpulaisen ja Miina Pekkalan perhe:

     Felix Kumpulainen     12.5.1879              22.12.1922

     Miina Pekkala                9.2.1883             20.10.1970

                    vihitty           29.10.1905

     Lapset:

     Josef Vilhelm                12.5.1906                       1908

     Bertta                              1.2.1908                                                   vihitty Vilho Artturi Kesti 19.8.1927, asuivat Peltolassa

     Aura Elmiina                  4.3.1910                                                    vihitty Uuno Komulainen 3.8.1933, asuivat Nissilä Isomäki Alatalo

     Viljo                                22.2.1912              25.2.1912

     Kerttu                            18.5.1914              26.5.1914

     Aarne Petteri                28.8.1915                8.9.1915

     Rauha                            10.7.1917              10.7.1917

     Pentti                             26.8.1920                5.9.1920

Felix kuoli 43-vuotiaana 22 joulukuuta 1922, kuolinsyyksi on kirjattu luumätä

Lapsista ainoastaan Bertta ja Aura Elmiina varttuivat aikuisiksi, muut ovat kuolleet ihan

pieninä.

Bertta meni naimisiin 19 elokuuta 1927 Vilho Artturi Kestin kanssa. Vilho Artturi on syntynyt

Aholassa. He jatkoivat Peltolan tilan viljelemistä. Katso Talot/Ahola

Heille syntyi 12 lasta: Pauli, Maila, Elsa, Rauha,Salme, Veijo, Vilho, Jukka, Sinikka, Anja,

Esa ja Kalevi.

Miina meni uusiin naimisiin Antti Konosen kanssa Vieremän Nissilän Isomäen Alataloon.

Miina ja Antti on kuulutettu 26.11.1931, vihkimispäivä ei ole minulla tiedossa.

Kirkonkirjoissa Alatalo on kirjattu Marttisenjärvi 6.

Alataloon muutti myös tytöistä Aura, joka omisti myöhemmin Alatalon miehensä

Uuno Komulaisen kanssa.

Antti Kononen kuoli 11 tammikuuta 1938. Miina asui loppuelämänsä Alatalossa.

Miinan ja Alatalon vaiheista voi lukea lisää kohdasta Henkilötarinoita

                                                                                                                                                                                 Bertta ja Arttu Kesti Aholan kammarissa

***********************************************************************************************

Orinmäki 

Orinmäen palstan osti siis August Karttunen kiinnekirjat haettu 9.10.1908. August Karttunen omisti myös 1/8 osan Ojalan tilasta, henkikirjoissa Koppeloniemen palstan. Hänen täällä olostaan on vähän tietoa. Asuiko hän Orinmäessä ollenkaan, vuonna 1920 siellä asusti torpparina Jaakko Asikainen ja Eeva Kaisa Mäyrä. Jaakko Asikainen on Heikinmäen autiossa asuneen, ja sen jälkeen Purolassa torpparina olleiden Henrik Asikaisen ja Elin Ilkon poika, ja Uutelassa asuneen Ville Asikaisen setä.

Katso Talot/Orinmäki ja Talot/Purola

  Suomen Wirallinen lehti 15.5.1917                      Salmetar 7.6.1917