Lapinsalon historia
Lapinsalon Maa- ja Kotitalousseura
Esko Nuutinen
Mikkolan Tila Nro 10 (Pikkarainen)
1/6 osaa manttaalia
Mikkolan tilan alkuhistoriaa.
Olof Huckanen on jo 7 marraskuuta 1788 saanut luvan perustaa kruunun uudistilan, mutta jostakin syystä hän ei ole sitä aloittanut.
Niinpä Isojaossa 12. heinäkuuta 1794 on tila tullut Michell Hatajalle viidentoista vuoden verovapaudella, joka alkaa vuodesta 1794 tämä vuosi mukaan lukien.
Michell Haataja on sitten 6. kesäkuuta 1796 saamaansa 155 riikintaalarin summaa vastaan luovuttanut oikeutensa Henric Pickaraiselle
Michell Hataja oli rakentanut tilalle ainakin talon ja tallin. Ilmeisesti ei kovin paljon muuta. Varmaan Mikkois nimi tilalle on tullut häneltä, ja tila oli myöhemmin nimeltään Mikkola aina vuoteen 1950 asti, jolloin nimi muuttui kaupan myötä Pikkaraiseksi. Michell Haatajan vaimo oli Margaret Tervo, ja he asuivat myöhemmin 1800-luvun alussa jonkin aikaa Yrjölän tilalla n:ro 13
Mikkois tila on perustettu 20 kesäkuuta 1795 Salahmin kylän tilasta nro 3, perintökirjat tilasta on annettu Erik ja Johan Pickaraiselle veloituksetta palkkioksi tilalla tehdystä kiitettävästä työstä 16 lokakuuta 1804, ja verovapaus päättynyt 1808. Metsävero määrätty 1 marraskuuta 1822.
Mikkola tila on Pihlajamäellä, nykyisin Pikkarainen. Rantonen, Kuusela, Ohra-aho, Juureisenaho ja Koivula ovat Pikkaraisen mailla. Myös Ykshonka on kuulunut alun perin Pikkaraiseen.
Mikkolan tilalle tulivat siis Henric Pickaraisen perhe. Pikkaraisten historia lähtee liikkeelle 1500-luvun Kainuusta. Vanhin tunnettu Lapinsalon sukuhaaraan kuuluva Pikkarainen on noin 1580 syntynyt Michel.
Hänelle syntyi poika Anders ja sitten Anders sai pojan Michel Paltamon Kiehimänsuussa noin vuonna 1640. Kiehimäjoen suulla on nykyinen Paltamon pitäjä.
Michelille syntyi poika Anders noin 1665 Kiehimänsuussa, ja tälle Thomas Manamansalon Haatajalassa 1690, ja Thomakselle poika Johan Haatajalassa 9.2.1729.
Johan Pikkarainen meni naimisiin Maria Carppinen os. Keränen kanssa. Ja heille syntyi poika Henric Paltamon Paltaniemessä 1752, ja tämän Henricin perhe on tullut Paltamon Käkilahdesta 1796 tänne Mikkolan tilalle.
Henric Pickarain meni naimisiin Juliana Heikittären (Heikkinen) kanssa 28 toukokuuta 1775, ja he asuivat Paltamossa 1700-luvun lopulla, missä Henric Pickarain oli sotilaana.
Henric on syntynyt vuonna 1752 Paltamon Paltaniemessä ja Juliana Heikkinen on syntynyt 12.7.1735 Suomussalmi Vuokki 24 Karvola nimisessä paikassa. Julianan isä oli Johan Heikkinen (1704-1780) ja äiti Karin Säkkinen (1713-1765).
Paltamosta perhe muutti Wuolijoen Käkilahteen ennen Mikkolan tilalle tuloa. Mikkolan tilalle muuttivat mukana heidän pojat Eric ja hänen vaimo Carin Hataja sekä Johan ja hänen vaimo Elin Kämäräin. Käkilahdessa oli myös Mikkolan naapuriin, Päätaloon, muuttaneen Abraham Lämsän synnyinkoti, joten olivatko Lämsät ja Pikkaraiset sieltä kautta tuttuja. Ainakin Lapinsalossa he tekivät paljon yhteistyötä.
Eric ja Johan Pikkarainen saivat Kuninkaalliselta Huoneenhallituksen Seuralta kullatun hopeapikarin vuonna 1804 erinomaisesta viljelyksestä.
Kruunun tekemä Mikkois-tilan katselmus vuonna 1803 (suluissa minun tekemiä selvennyksiä)
Vuonna 1803, syyskuun 6. päivänä, allekirjoittanut yhdessä lautamies Anders Hyvärinen ja vakinaisen lautamiehen Lars Niskasen kanssa suoritti taloudellisen katselmuksen Mickas-nimisessä kruunun uudistilassa, joka sijaitsee Salomen kylässä ja Iisalmen pitäjässä ja koostuu ½ manttaalin verosta.
Tässä uudistilassa asuvat Henric Pikaraisen kaksi poikaa, Eric ja Johan Pikaraiset, ovat yhdessä perustaneet sen
7. helmikuuta 1797. Vuosittaiset viljelyvelvoitteet on asetettu 8 kapanalan pellolle ja 2 kuormanalan niitylle, ja uudistilan verovapaus päättyy vuonna 1808.
Mitä edellä mainituista asiakirjoista voidaan päätellä, Olof Huckanen sai jo 7. marraskuuta 1788 luvan perustaa tähän kruunun uudistilan, mutta koska Huckanen ei ollut aloittanut mitään uudistilatoimintaa tai hyödyntänyt saamiaan lupia, niin käynnissä olevan Isojaon aikana Michell Hataja on 11. heinäkuuta 1794 saanut tämän tilan hallintaansa ja saanut 15 vapaavuotta, jotka on laskettu vuodesta 1794 alkaen.
Heinäkuun 6. päivänä 1796 Hataja on saanut 155 Riikintaaleria 2 killinkiä 8 riksiä ylittävän summan ja luopunut asuinpaikkaoikeudestaan asukkaalle Henric Pickaraiselle. Tämän jälkeen hänen edellä mainitut poikansa ovat saanut tilan isänsä päätöksellä.
Katselmuksessa ilmeni, että täällä Pickaraisen on käyttöoikeus seuraavasti: (kyynärä = 59,34 cm)
Michell Hatajan rakennuttama talo
1 vanha kellari, lukee ja koostuu
1 talli, jossa on heinäsuoja ja parvi, 4 kyynärää pitkä ja 6 1/2 kyynärää leveä, jossa on tarpeelliset sisustukset.
Pikaraisilta rakennettu talo:
1 asuintupa, 12 kyynärää neliössä, melko hyvässä kunnossa, 30.
1 tilava etutupa, jossa on toimisto tai maitohuone – 9
1 vilja-aitta, 8 kyynärää neliössä, hyvässä kunnossa - 12
1 täysin uusi navetta, 15 kyynärää pitkä ja 11 kyynärää leveä - 30.
1 navetta, 9 kyynärää neliössä.
1 Rehulato on myös nyt 14 kyynärää pitkä, 11 kyynärää leveä ja 7 kyynärää korkea - 25.
1 vanhempi rehulato, 11 kyynärää pitkä ja 10 kyynärää leveä - 6,32.
1 suoja, 8 kyynärää neliössä - 10.
1 saunatupa, 6 1/2 kyynärää neliössä - 10.
1 sarani, 6 kyynärää välikäytävässä - 5. (sarani= heinälato tai vaja)
Yhteenveto:
On huomattava, että kaikki nämä talot on rakennettu uudesta puusta ja katettu päreillä, lukuun ottamatta sarania, joka on katettu laudoilla. Nämä ovat myös paljon parempia kuin mitä maassa tavallisesti käytetään, hirsirakenteisia ja kunnollisesti rakennettuja.
Pelto: (Yksi tynnyrinala on Wikipedian mukaan noin 0,49 hehtaaria ja 32 kapanalaa. Eli kapanala noin 1,5 aaria.)
Pikaraisilla on ollut pääsy kahteen Tuomeland-alueeseen (Tunneland?) viljakylvöön, mutta nyt peltojen on arvioitu sisältävän 15 tynnyriä 8 kapanalaa myös viljakylvöön, ja ne on havaittu hoidettavan hyvin ja harkitusti; tässä yhteydessä on otettu huomioon Tuomelandin uusi pelto, joka on osittain kivistä hiekkaa.
Niitty:
Pickaraiset ovat hankkineet karkeista soista vähintään 20 kuormanalaa, minkä lisäksi 40–50 kuormaa saraheinää kerätään vuosittain laajojen, tässä alla sijaitsevien tasaisten soiden alueelta, jotka lähellä sijaitsevan Päätalon kruunun uudisasukas Abram Lämsä on aidannut noin 1/4 mailin pituudelta.
Minkä lisäksi:
Aidat:
Pelloilla ja niityillä oli hyvässä kunnossa, ja ojia oli runsaasti kaivettu niin pelloille kuin niityille, samoin osalle matalia soita.
Asukkaasta on syytä mainita, että hän ei ole liiallisesti polttanut ja vahingoittanut metsää, vaan on saanut siitä kaikki muut tilan tarpeet lukuun ottamatta mäntypuutavaraa, joita näiltä alueilta ei enää löydy.
Tämän uudistilan sijainti on yksi vaikeimmista erämaista maassa. Alueen ympärillä olevat matalat suot ovat pakottaneet asukkaan rakentamaan yhdessä naapurinsa Abram Lämsän kanssa useita kapulasiltoja (pitkospuita?) tällaisten soiden yli saadakseen karjalleen laidumaata.
Täällä ei ole kalavesiä eikä muita etuja. Metsämaata on, jos ei se ole vähiten hedelmällistä, ainakin yksi vähiten hedelmällisistä alueista maassa. Sen on todistanut ahkera työ, jonka Pickarainen on todellakin osoittanut, että tilat täällä voivat saavuttaa tason, jossa niiden tuotto voi ajan myötä antaa asukkaalle riittävän toimeentulon.
Ja koska katselmusmies oli nyt myös tilaisuudessa havaita kiitettävää taloudellista hallintoa ja että puunkaatopaikat olivat hyvällä järjestyksellä, oli kaikki edellä mainittu täällä selvästi nähtävissä. Koska maanviljely on niin harvinaista, ja ei ole voitu saada muuta tietoa kuin että muiden asukkaiden maine on hyvä ja kiitettävä; myös mainittiin, että Pikarainen jatkaa yhtä kiitettävää elämää, jolloin hän voisi olla suuresti tyytyväinen siihen, että hän on ollut hyödyllinen ja velvollisuutensa täyttävä kansalainen, eikä hän ole jättänyt allekirjoittamatta kunnioitettua päämiestä, maaherrana ja ritarina, jaloherra
Ol Wibeliusta, ilmoittaakseen asukkaana rehellisenä työntekijänä ja nykyisenä kruunun uudistalon rakentajana
Fedosin syyn mukaan. ??
Katselmushenkilöiden puolesta
Luettu ja oikeaksi todettu asianomaisilta 20. Marraskuuta 1803. M. J. Lyra.
****************
Herra maaherra ja ritari Wibelius on raportoinut että Kuninkaallisen HuoneenhallitustenSeuran talollisille Eric ja Johan Pikkaraiselle myöntämät palkitsemiset on heille annettu Iisalmen kirkossa 1. kesäkuuta 1805.
Tämän suoritti teologian tohtori, kontrahtirovasti ja Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäsen, herra Johan Lagus
Alkuperäisestä asiakirjasta suomentanut Sakari Svärd
Ensimmäinen merkintä Kiuruveden kirkonkirjoissa on Kiuruvesi syntyneet: ”Nyb. Eric Pickarain ja Catharina Haataja 30.5.1802 Juljana”. Rippikirjojen mukaan Pikkaraiset olisivat tulleet vuonna 1803.
Henrik Pikkarainen ja Juliana Heikkinen on ensimmäisen kerran merkitty 1799 rippikirjaan ja kirjattu tilallisiksi, joten Mikkolan tilalla oli jo heidän tullessaan talo ja rakennuksia valmiina. Mikkolan tila on verolle pantu 20.6.1795, eli tila perustettu, ja verovapaus päättyi 1808. Henrik ja Juliana ovat vuodesta 1796 asuneet tilalla. Henrik kuoli 81-vuotiaana 26.12.1820 ja Juliana 82-vuotiaana 5.11.1822.
Poikien Erik ja Johan perheet asuivat myös Mikkolassa. He olivat menneet naimisiin ennen Lapinsaloon tuloa. Erikille ja Carin Haatajalle syntyi seitsemän lasta. Esikoinen Henrik ehti syntyä ennen Lapinsaloon tuloa, seuraava Juljana ainakin kastettiin Kiuruvedellä.
Erik Pikkaraisen ja Carin Haatajan perhe:
Erik Pikkarainen 5.12.1775 16.5.1837
Carin Haataja 13.1.1774 12.3.1845
Lapset:
Henrik 1799 naimisiin 3.7.1825 Christina Ruotsalainen Iisalmi Wiando
Juljana 30.5.1802 naimisiin 24.6.1828 Petter Kaikkoin Kiuruvedeltä, toinen mies Henrik Forss
Katriina 1804 10.10.1866 naimisiin 8.7.1827 Simon Lämsä, asuivat Päätalo nro 9, Muuttivat Niemisjärvelle
Christina 18.2.1807 muuttanut 1834, naimisiin Henrik Kleemola, asuivat Oulujoki
Eric 12.5.1809 23.7.1809
Anna Greta 24.7.1811 29.4.1812
Simon Johan 1813 8.11.1866 naimisiin 5.4.1837 Liisa Kristina Glad, Heinämäki nro 1, asuivat täällä Mikkolan tilalla
Lapsista Anna Greta ja Eric kuolivat pienenä. Katriina meni naimisiin naapuriin Päätalon pojan Simon Lämsän kanssa 8.7.1827. Heidän perhe muutti Päätalosta Niemisjärvelle Laajalahti tilalle 1856. Juljana on mennyt naimisiin Petter Kaikkosen kanssa Kiuruvedelle 24.6.1828. Christiina on muuttanut pois vuonna 1834.
Henrik meni naimisiin Christiina Ruotsalaisen kanssa 3.7.1825. Christiina on kotoisin Iisalmi Wiando nimisestä paikasta. Nuorin veljeksistä Simon Johan meni naimisiin Lisa Kristiina Gladin kanssa. Lisa Kristiina on kotoisin Heinämäestä ja on Johan Gladin ja Helena Knuutisen tyttö.
Toisen veljeksen Johanin perhe asui myös Mikkolassa. Heille syntyi kolme lasta. Elin kuoli kuitenkin nuorena 32-vuotiaana 1812 ja Johan 45-vuotiaana 1821.
Johan Pikkaraisen ja Elin Kämäräisen perhe
Johan Pikkarainen 2.6.1777 31.12.1821
Elin Kämäräinen 13.11.1780 1.8.1812
Lapset:
Henrik 26.11.1804 muutti Niemisjärvelle 1835, vihitty 25.3.1841 Anna Sara Räisäin, Hilappa tila
Johannes 1806 25.3.1836
Erik 16.4.1809 muutti 1845 Niemisjärvi Hilappa
Lapsista Johannes kuoli 30-vuotiaana. Henrik muutti 1835 Niemisjärvelle ilmeisesti rengiksi ja meni naimisiin siellä 25.3.1841 Anna Sara Räisäsen kanssa, ja muutti Anna Saran kotiin Niemisjärven Hilappa tilalle. Erik muutti 1845 myös Hilappa tilalle, joten Johanin ja Elinin perheen omistus Mikkolan tilasta päättyi.
Pojat Henrik ja Erik möivät osuutensa sedän pojille Henrik ja Simon Pikkaraiselle 17 helmikuuta 1845, 185 ruplalla hopeassa. (Kauppakirjoja)
Vuonna 1835 Mikkolassa pidettiin niinsanottu ”suuri kirkolliskokous”, johon osallistui Paavo Ruotsalainen ja Niilo Kustaa Malmberg Pohjanmaalta. Nuo 1835 seurat pidettiin mikkelinpäivän seutuun 27.syyskuuta. Useissa kirjoituksissa kerrotaan, että ne olivat surujuhlat eli hautajaisseurat. Markkinaseurat ja hautajaiskokoontumiset olivat silloin ainoita tilaisuuksia, joita ns. Konventikkeliplakaatti ei kyennyt estämää/kieltämään. Tässä kokoontumisessa pohdittiin ainakin suhdetta polvirukoukseen. Tästä ajankohdasta puuttuu vain vainaja, joten olisiko seurat olleet muistoseurat tai sitten vain kokoonnuttiin surujuhlan nimissä.
Vanha isäntä Erik Pikkarainen kuoli toukokuussa 1837, eli olisiko sitten seurat pidetty pari vuotta myöhemmin eli syksyllä 1837.
Näistä seuroista voit lukea lehtikirjoituksen tästä.
Paavo Ruotsalainen kävi kymmeniä kertoja Mikkolassa, ilmeisesti paikka oli sopivasti Oulun markkinaseurojen matkan varrella, missä Paavo ahkerasti kävi.
Uusi herätys aalto alkoi Anna Pauliina Roivaisen kokemuksesta Mikkolan pellolla. Hän oli piikana Mikkolassa 1880- luvulla. Tästä herätys aallosta kirjoittaa piispa Olavi Kares, että se vaikutti Lapinsalossa niin, että vain muutama talo jäi koskemattomaksi.
Toisen veljeksen Erikin ja Carinin pojat, Henrik ja Simon Johan jatkoivat perheineen tilanpitoa Mikkolassa. He ostivat sisarusten osuudet Juliana Pikkaraiselta ja Henrik Forssilta 18 joulukuuta 1857, 20 Riks taalaria rahassa ja Catharina Pikkaraiselta ja Simon Lämsältä 9 huhtikuuta 1838, 20 Riks taalaria rahassa sekä Christiina Pikkaraiselta ja Henrik Kleemolalta 19 helmikuuta 1855, 7 ruplaa hopeassa. (Kauppakirjoja)
Henrik Erikin poika Pikkaraisen ja Christiina Ruotsalaisen perhe:
Henrik Pikkarainen 1799
Christiina Ruotsalainen 2.1.1800 30.11.1848
Lapset:
Erik 14.5.1826 31.1.1852
Pehr 20.12.1827 naimisiin 8.10.1854 Elsa Greta Nissinen, Marttisenjärvi
Catharina 20.1.1830 3.2.1855
Johan 2.6.1832 naimisiin 15.4.1855 Sara Tikkanen Niemisjärvi,muutti pois
Henrik 2.2.1837
Anders 25.4.1839 naimisiin 2.10.1859 Sofia Makkonen Salahmi, muuttanut 30.71859 Pirttimäki Niilola
Henrik oli Mikkolassa isäntänä ja veli Simon toisena osakkaana. Henrikin vaimo Christiina kuoli 48-vuotiaana 30.11.1848. Lapsista Erik ja Catharina kuolivat nuorina, hieman yli kaksikymppisinä. Pojista Johan muutti pois ja meni naimisiin Sara Tikkasen kanssa Niemisjärveltä.
Anders meni naimisiin Sofia Makkosen kanssa Salahmilta ja lähti pois Mikkolasta 30.7.1859, nykyisin Nissilän Pirttimäki eli Niilola paikalle. Kirjoitustaitoisena kirjoitti useita kauppakirjoja, sekä kirjoituksia sanomalehteen "Pirttimäen ukon" nimellä. Muutti sieltä 1918 poikansa kanssa Piippolaan.
Pehr meni naimisiin Elsa Greta Nissisen kanssa ja he asuivat aluksi Mikkolassa. Elsa Greta oli kotoisin Marttisenjärveltä.
Vuoden 1862 lopulla Mikkola jakaantui kahtia, kun Henrik myi oman osuutensa, eli puolet tilasta, David Makkoselle ja Hedvig Laakolle, ja tämä perhe tuli Mikkolaan 22.11.1862 Iisalmesta, todennäköisesti Salahmilta. Isä Henrik Pikkarainen, poika Pehrin perhe sekä toinen poika Henrik muuttivat Frantsilaan maaliskuussa 1863.
David ja Hedvig olivat Mikkolassa 7 vuotta, ja möivät sitten osuutensa naapuriin Päätalon Vilhelm Kumpulaiselle, sekä muuttivat takaisin Iisalmeen vuoden 1869 lopulla. Missä sitten David Makkosen perheen asuinpaikka oli Mikkolassa ollessa, siitä minulla ei ole tietoa. Heille syntyi täällä ollessa lapsia Anders, Vilhelm, Olga ja Jenny.
Toista puoliskoa Mikkolasta hallitsi Simon Pikkarainen ja Lisa Kristina Glad. Lisa Kristina Glad oli kotoisin Heinämäestä, ja oli Johan Gladin ja Helena Knuutisen vanhin lapsi. Heille syntyi seitsemän lasta.
Simon Pikkaraisen ja Lisa Kristinan Gladin perhe:
Simon Pikkarainen 1813 8.11.1866
Lisa Kristina Glad 1811 17.2.1887
Lapset:
Catharina 17.4.1838 13.3.1851
Johan 10.1.1840 14.12.1866 kuoli 26-vuotiaana
Kristina 1.7.1842 naimisiin 18.6.1865 Petter Kumpulainen Iisalmi Valkiamäki 26
Johanna 11.3.1844 23.3.1878 naimisiin 6.6.1862 Johan Svärd Yrjölä nro 13
Elisabeth 26.1.1846 naimisiin 10.11.1867 Emmanuel Svärd Yrjölä nro 13
Vilhelmina 30.5.1848 8.3.1868
Simon 14.1.1851 6.11.1855
Kaisa Maria 10.6.1853 23.10.1855
Lapsista Catharina kuoli 12-vuotiaana ja Simon ja Kaisa Maria kuolivat ihan pieninä. Tytöistä Johanna meni naimisiin Johan Svärdin kanssa 6.6.1862 ja muutti Yrjölän tilalle emännäksi. Kristiina meni naimisiin Valkeismäelle Petter Kumpulaisen kanssa 18.6.1865.
Sitten kuoli 53-vuotiaana talon isäntä Simon Pikkarainen 8. marraskuuta 1866 ja seuraavalla kuulla ainoa elossa oleva poika Johan 14.12.1866. Taloon jäi äiti Lisa Kristina Glad ja kaksi tyttöä Elisabeth ja Vilhelmina.
Simon Pikkaraisen perunkirjasta selviää, että heillä oli silloin 1 tamma hevonen, 7 vuotias ruuna, 8 lehmää ja 1 hieho, 1 härkä, 5 lammasta ja 1 sika.
Elisabeth menikin naimisiin Emmanuel Svärdin kanssa 10.11.1867, kotoisin Yrjölästä, ja hän oli Johan Svärdin veli, jonka kanssa Elisabetin sisko Johanna meni naimisiin. Emmanuel ja Elisabeth ostivat Mikkolan tilan itselleen hieman ennen häitä 15.7.1867 anopilta ja äidiltä Lisa Kristina Gladilta. Ja kaupassahan oli kyseessä puolet Mikkolan tilasta, eli Simon Pikkaraisen osuus.
KAUPPAKIRJA
Tänä päivänä tapahtuneessa mikkolan perintö tilan kaupassa kauppasummaa vastaan mänemme me alle kirjoitetut näitten
elatus ehtoin maksuun anopilleni ja äitilleni yhteisesti Liisa stina glaatille mikkolan perintö tilalta n: 10 lapinsalon kylässä
Kiuruvein pitäjäässä ja elatus aikaa tästä päivästä, ja kestää kuolemaan asti ja on kuin seuraa
1 seksi
3 kolme tynnyriä jyviä kahtia, ohria ja rukkiita
3 kolme tynnyriä Pottuja
½ lehmää lahattu nahkan kanssa
1 yksi lehmä Hyvästi ruokkia ja lypsää valmiiksi
2 kaksi leiviskää sijan lihaa
2 kaksi leiviskää kaloja
8 kaheksan kappaa suoloja
1 yksi leiviskä kahfia
15 yksi kymmentä viisi naulaa sokeria
2 seksi
2 paitaa, 1 palttinen ja 1 hurstinen
1 Hame ja 1 nuttu villasta tehty
1 sukat 2 huivia, 1 karttuuni ja 1 pumpulinen
1 lämmin kamari asuva puhtaan ja kaiken hoijon kanssa ja yksi ruoka huone lukon kanssa ja omat pito ja makuu vaatteesa
sängyn ja kaapin saapi pitää itse hallituksessaan
3 seksi
10 kymmenen markkaa rahaa aina vuotessa kymmenenä vuonna. vain nämä muut eillä määrätyt maksut on joka vuosi
erittäin maksettava aina kuolemaan asti ja kuoltuva kunnialla Hautaan saatto.
Lapinsalossa ja 15 päivä Heinäkuuta 1867
Maksajat
Immanuel Sveenti Liisa Pikkarainen
I: S: L: P:
Kauppakirja kirjoitettu lehtileikkeestä ELÄKELIITTO
Kun seuraavana vuonna kuoli talon tytöistä Vilhelmina, Mikkolaan jäi vain Emmanuel Svärdin ja Elisabeth Pikkaraisen perhe sekä äiti Lisa Kristiina. Nälkävuodet ja sitä seuranneet taudit varmaan koskettivat myös Mikkolan asukkaita. Pikkarainen sukunimenä hävisi Lapinsalosta, mutta tämän paikan nimenä on nykyisin Pikkarainen. Pikkaraisista on jäänyt elämään yksi tarina, missä laukkuryssä, eli rättikauppias, oli kerran tullut Päätaloon Mikkolasta ja sanonut, että pikkaraisiksi heitä kutsutaan, mutta isoja miehiä ollaan.
Seuraavia vuosikymmeniä Mikkolaa hallitsivat Svärdit. Emmanuel ja Elisabeth hankkivat kauppakirjalla omistukseensa myös toisen puolen Mikkolan tilasta 18 helmikuuta 1877.
Emmanuel Svärdin ja Elisabeth Pikkaraisen perhe
Emmanuel Svärd 30.2.1845 14.6.1880
Elisabeth Pikkarainen 26.1.1846
Lapset:
Sylvester 26.7.1869
Kaisa 26.7.1869 15.6.1897
Saara 30.4.1874 19.1.1900
Robert 18.10.1876 29.4.1877
Emmanuel Svärd ehti olla isäntänä 13 vuotta ja kuoli 35-vuotiaana 14.6.1880. Heille syntyi neljä lasta, kaksoset Sylvester ja Kaisa, sitten Saara ja Robert. Robert kuoli pienenä ja Kaisa 28-vuotiaana sekä Saara 26-vuotiaana. Aikuiseksi varttui ainoastaan poika Sylvester. Hänestä tuli osakas Mikkolan tilalle.
Emmanuelin perunkirjasta käy selville, että 1877 ostettu toinen puoli Mikkolan tilasta oli vielä velkana, Antti Piipolle 600 mk, Vilhelm Kumpulaiselle 1970 markkaa ja Julius Svärdille 900 markkaa. Koko Mikkolan tilan arvoksi oli arvioitu 6000 markkaa.
Mikkolassa oli silloin eläimiä: 2 tamma hevosta, 14 lypsävää lehmää, 6 hiehoa, 1 sonni, 3 vasikkaa, 25 lammasta ja 3 sikaa.
Emmanuelin aikaan oli tullut Mikkolan tilalle rengiksi Emmanuelin velipuoli Julius Svärd Yrjölästä. Julius ja leski Elisabeth Pikkarainen menivätkin sitten naimisiin 2.10.1881, ja Juliuksesta tuli Mikkolan isäntä. Kiinnekirjat Mikkolan tilaan on saatu 11.9.1882.
Julius Svärdin ja Elisabeth Pikkaraisen perhe
Julius Svärd 5.9.1855
Elisabeth Pikkarainen 26.1.1846
Lapset:
Vilhelm 6.4.1882
Vilhelmina 28.2.1884
Vilhelmina meni naimisiin 11.1.1911 Ville Kumpulaisen kanssa Iisalmen Valkiamäestä. He olivat
talollisia Iisalmessa. Ville Kumpulaisen isä oli Petter Kumpulainen ja äiti Kristiina Pikkarainen,
syntynyt täällä Mikkolan tilalla, Simon Pikkaraisen ja Liisa Kristiina Gladin tyttö.
Vilhelm meni naimisiin 6.7.1909 Reeta Liisa Huttusen kanssa. Reeta on syntynyt 22.10.1881
Iisalmessa. Vilhelm oli Mikkolan tilalla toinen osakas Sylvesterin kanssa. Hänestä kerrotaan
myöhemmin enemmän.
Vanha emäntä Lisa Kristina Glad kuoli 76-vuotiaana 17.3.1887.
Julius Svärd
********************************
Vuonna 1873 tuli Lapinsaloon Paltamon Säresniemestä Johan Koukkari. Hän meni naimisiin Petter Kamusen lesken Vilhelmina Lappalaisen kanssa 2.2.1874. He perustivat torpan Mikkolan maalle, ilmeisesti Yks-hongan alueelle. Heille syntyi kuusi lasta Jahvet, Petter Johannes, Vilhelm, Saara Ottiliina, Vilhelmina, Kaisa ja Antti. Perheessä oli myös edellisestä avioliitosta lapset Sylvester ja Liisa Kamunen.
Vilhelm Malmivaara oli kertonut tarinoita tästä keskellä korpea olevasta perheestä kirjailija Pietari Päivärinnalle, joka sitten kirjoitti perheen elämästä romaanin ”Oukkari” vuonna 1889. Perhe on asunut täällä vielä vuonna 1900. Johan Koukkari kuoli 12.1.1902 ja lapsista Ville Koukkari meni naimisiin Stiina Saastamoisen kanssa 31.12.1903, ja he asuivat Yks-hongassa mäkitupalaisena ainakin vuoteen 1920 asti. Missä kohtaa tämä mäkitupa on ollut, en ole saanut selville.
Salmetar 29.01.1902
*********************************
Kuva Arvi ja Kaisa Svärd kotialbumi
Sylvester Emmanuelin poika oli ensimmäisiä, jotka Lapinsalolaisista kävivät kansakoulun. Sylvester ja naapurista Päätalosta Imma Kumpulainen aloittivat Kiuruveden ensimmäisessä kansakoulussa Niemiskylän Alatalossa vuonna 1880. Siellä pojat olivat kaksi vuotta ja toiset kaksi vuotta kirkolla, johon siihen mennessä saatiin koulu.
Sylvester oli voimakas sorron- ja itsenäistymisen ajan aktivisti, jolle isänmaan asiat olivat tärkeitä. Niinpä hän usein joutui pakoilemaan mm. santarmeja, ja pelastui välillä täpärästi. Kerran, kun hän oli höyläämässä Mikkolan pirtin lattiaa, santarmit ratsastivat kartanolle. Sylvester pakeni ikkunan kautta ja piiloutui viljapeltoon. Kerran taas, kun hän oli aktivistien kokouksessa Iisalmen Mansikkaniemellä, ja kokous oli tullut ilmi, päätti Sylvester ajaa hevosella päin santarmeja. Hän kohtasikin santarmit Huokaisten sillalla, ja siinä hänet tunnistanut oli kunnioittanut Sylvesteriä niin paljon, ettei antanut häntä ilmi. Sylvester joutui välillä asumaan pitkiäkin aikoja piilopirtissä Harveikolla. Ruokaa sinne tuotiin jättämällä se sovittuun paikkaan metsään, että hän kykeni varmistamaan, ettei ruuan tuojaa oltu seurattu.
Sylvesterillä oli muitakin vaaratilanteita kuten ryöväysyritys Limingassa (Lehtileikke 1894) ja hän oli mukana karhunkaadossa Ykshongassa.
Oli sotaväessä 1891-1892 (kaksi vuotta) Iisalmen kasarmilla, jossa saman aikaisesti palveli vääpelinä hänen serkkunsa Heikki.
Sylvester edusti ahkerasti Lapinsaloa niin kunnallisissa kuin osuuskunnallisissakin asioissa. Hän oli perustamassa voimakkaasti Lapinsalon puimakone yhtiötä, Lapinsalon osuusmeijeriä ja Lapinsalon osuuskassaa. Harrastuksena hänellä oli lehtiin kirjoittaminen, ja hän käytti nimimerkkiä Sydänmaan Sylvi.
Sylvester meni naimisiin Hilma Kumpulaisen kanssa 5.7.1893. Hilma Kumpulainen oli Päätalosta (Kumpulainen) Vilhelm Kumpulaisen tyttö. He asuivat ja elivät Mikkolassa aina vuoteen 1917 asti. Perhe muutti silloin Luupuveden Ala-Rätylän Hakalaan eli Alapihaan. Ilmeisesti tässä yhteydessä myytiin metsäyhtiölle ns. Yks-hongan palsta. Vielä henkikirjassa 1920 Mikkola on kokonaan Sylvi ja Ville Svärdin nimissä.
Sylvester muutti Alapihasta poikansa Augustin luo Koskenjoen Suoharjun tilalle missä kuoli 14.4.1934.
Salmetar 16.12.1911
Savon Sanomat 26.7.1916
Takana Arvi Svärd, sylissä Hilma, heidän edessä Onni, Kaisa os. Lappalainen, sylissä Erkki, Marjatta (tuleva Eskelinen), Rauha (tuleva Suhonen, August, Aili os. Tikkanen, Hannes Korolainen, Aarne, Liisa Korolainen.
Edessä Kirsti Mirjami, Alvar, Hilma os.Kumpulainen, sylissä Aune, Liisa, Sylvester, sylissä Anja, Väinö, Hugo, Maila,
Maria, sylissä Anna
Sylvester Svärdin ja Hilma Kumpulaisen perhe
Sylvester Svärd 26.7.1869 14.4.1934
Hilma Kumpulainen 22.2.1871 29.3.1932
Lapset:
Arvid Emmanuel 16.3.1894 2.6.1965 vihitty 9.4.1915 Kaisa Lappalainen, Mäkelä Otto ja Kristiina Lappalaisen tyttö
August Vilhelm 29.5.1895 31.10.1967 vihitty 23.3.1920 Aili Helena Tikkanen
Väinö Julius 1.4.1897 24.12.1959 vihitty 16.4.1918 Aino Maria Niskanen
Liisa Stina 22.1.1899 5.1.1965 vihitty 31.3.1920 Arvi Hannes Korolainen
Kaisa 22.6.1901 2.5.1917
Martta Vilhelmiina 7.2.1903 7.2.1908
Uuno Albinus 12.12.1904 3.2.1908
Heikki 9.2.1907 14.8.1914
Rauha Maria 15.5.1909 vihitty Yrjö Henrik Suhonen
Martta Marjatta 8.7.1911 19.4.2000 vihitty 19.4.1929 Väinö Henrik Eskelinen
Onni Sylvester 10.12,1913 vihitty Tyyne Maria Ryyti
Arvid Emmanuel (Arvi) meni naimisiin Kaisa Johanna Lappalaisen kanssa. Kaisa on syntynyt Luupuvesi nro 14 Suontaus, ja muutti pienenä lapsena perheen mukana Mäkelään. Hän on Otto Lappalaisen ja Kristiina Svärdin tyttö (Suvut/Lappalaiset). Asuivat aluksi Mikkolan tilalla ja sitten maanviljelijänä Luupuveden Alapihassa ja Hakalassa. Oli sota-aikana elintarvikelautakunnan virkailijana ja myöhemmin Kiuruveden kunnantalon vahtimestarina.
August Vilhelm meni naimisiin Aili Helena Tikkasen kanssa, ja he olivat maanviljelijöitä Kiuruveden Koskenjoen Suoharju tilalla. Osallistui talvisotaan 1939-1940.
Väinö Julius meni naimisiin Aino Maria Niskasen kanssa. Väinö muutti nuorukaisena Luupuveden Alapihaan ja sieltä1929 perheineen Aittojärven Pellonpäähän. Maanviljelystyön ohella toimi monissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä,mm. kunnanvaltuustossa. Osallistui vapaaehtoisena vapaussotaan, sekä myöhemmin talvi- ja jatkosotaan.
Liisa Stiina meni naimisiin Arvi Hannes Korolaisen kanssa. Olivat maanviljelijöitä Kiuruvedellä.
Kaisa, Martta Vilhelmina, Uuno Albinus ja Heikki kuolivat pieninä.
Rauha Maria meni naimisiin Yrjö Henrik Suhosen kanssa, joka oli syntynyt Joroisissa. Rauha on käynyt nuorena Joroisissa karjakkokoulun ja jäänyt sinne karjakoksi. Avioiduttuaan asunut ensin Leppämäessä ja sitten Joroisten Maaveden Kiekassa, jossa perheen lisäksi hoitanut 21-vuotta valtion puhelinkeskusta.
Onni Sylvester meni naimisiin Tyyne Maria Ryytin kanssa. Onni on käynyt 1932 Peltosalmen maamieskoulun. Tilanhoitajana Iitin Suokannan kartanossa1937, Perniön Hämeenkylän kartanossa 1938-1948, Joroisten Torstilan kartanossa 1948-1954 ja Kuopion Haminalahdessa 1954-1956. Vuodesta 1956 asunut Haapaveden Mieluskylässä pienviljelijänä. Osallistunut talvisotaan tulenjohtajana ja jatkosotaan IT-tykistössä ja Lappeenrannan järjestelykeskuksen vastaanotto upseerina. Sotilasarvo Ylivääpeli.
_ _ _ _
Mikkolan tilan toinen osakas oli Vilhelm Svärd. Hän meni naimisiin 6.heinäkuuta 1909 Reeta Liisa Huttusen kanssa, joka oli syntynyt 22.10.1881 Iisalmessa. Heillä ei ollut lapsia.
Vilhelm ja Reeta asuivat Mikkolassa vielä Sylvester Svärdin perheen muuton jälkeen ja muuttivat vuonna 1936 sukunimeksi Mikkola.
Villellä oli lisänimi Nuuka-Ville.
Vanha emäntä Elisabet Pikkarainen kuoli 15.2.1926. Hautajaisissa pappi oli todennut, että Elisabet oli ollut harvinaisen viisas nais-ihminen. Vanha isäntä Julius Svärd kuoli 5.10.1939 Lapinsalon Mikkolassa.
Mikkolan väkeä kahvitauolla
Oikealta piika Reeta Pääkkö, vaimo Reeta Huttunen, Ville Svärd, hänen isä Julius Svärd
neljää vasemmanpuoleista en ole tunnistanut
olisiko toinen vasemmalta Ville Vartiainen Vartialasta, hieman arvauksia kaikki
Kauppakirja Juureisenaho 20 päivä joulukuuta 1927
Ville Svärd ja Reeta Liisa Svärd myyvät Juureisenaho nimisen mökin Ville Gladille ja Tiina Kaisa Gladille 6500 Suomen markan hinnasta.
Ville Mikkola (seisomassa) laittaa isänsä Julius Svärdin viimeiselle matkalle Mikkolan (Pikkarainen) pihalla vuonna1939
Mikkolan tilan Vilhelm ja Reeta myivät 20.helmikuuta 1950 Tyyne Johanna Blom´ille 2 300 000 markan hinnasta, ja tässä vaiheessa tilan nimi muuttui Pikkaraiseksi.
Vilhelm ja Reeta muuttivat asumaan Kiuruveden Kirkonkylään.
Pikkaraisen päärakennus on tehty tähän muotoon vuonna 1908. Tuvan hirret ovat peräisin samassa pihapiirissä olleesta pihanpäärakennuksesta. Kattohirressä on vuosiluku 1854. Tuvan uuni on vuodelta 1908.
Iltapuhde Pikkaraisen pirtissä, Hannes ja Tyyne Blom. Tyyne Blom Pikkaraisen kartanolla
Kuva Kiuruvesi-lehti 1961