Lapinsalon historia
Lapinsalon Maa- ja Kotitalousseura
Esko Nuutinen
LAPINSALO LAULU
1. Lapinsalo, kylä kaukainen on Kiuruvedellä.
Seudun kuva, näky tää koruton,
myös ilo täällä on.
2. Saapui tänne kerran maamot, taatot toiveissa tullen,
kautta käyneet sukupolvein saatot,
iloiten, surren.
3. Siellä mä näin päivänensimmäisen säteen auringon,
muistanpa ain ajan onnellisen,
leikit lapsuuden.
4. Vuos`satain taa minun aatokset vie, savupirtit vain,
pitkospuinen polveili kirkkotie,
halki maisemain.
5. Lapinsalo kylä lakkasoiden, kolkka synnyinmaan,
näyttämöinä ihmiskohtaloiden,
kuin rakas onkaan.
Sanat: Martti Kumpulainen, asui Ojalassa
Säveltänyt: Jalmari Ahonen, asui Tuikkulassa, nuotteja ei ole vielä löytynyt
Lapinsalon kylän historiaa
Ensimmäinen kunnallisveron kanto oli ollut vuonna 1874 ja siinä kerrotaan, että Lapinsalossa oli verotettavia 186 henkeä ja asukasmäärä 200.
Vuosi 1905
Luettelo Lapinsalon koulupiirin äyrimäärästä rahankantia varten 1905
Tila Nro Äyri Nimi mk penniä
1 24 Talol. Riettu Hiltunen Heinämäki 3 50
1 2 Piika Anna Kärkkinen
2 15 Talol. Jaako Kesti Ahola 2 80
2 3 Renki Alfreet Roivainen
2 3 renki August Pellikka
2 2 piika Hilma Laurikkala
2 13 Talol. Juho Nuutinen Haapala 2 10
2 3 renki Emanuel Nuutinen
2 3 torp. Ero Meriläinen 42
3 13 Talol. Antti Vartiainen Vartiala 2 28
3 3 renki Antti Arbelius
3 2 piika Ita Piippo
3 3 Torp. Ville Asikainen 42
3 6 Talol. Pekka Ahola 84
3 5 Talol. Olli Vartiainen 70
3 5 Torp. Alfred Leskinen 84
3 2 piika Tiina Föhr
3 3 loinen Heikki Glad 42
4 22 Talol. Josef Pekkala Juusola 3 50
4 3 renki Juho Myllynen
4 2 piika Liisa Saaranen
4 3 Mäkit. Vilho Rahikainen 42
4 2 Mäkit. Sohvi Lappi 28
4 8 Talol. Samuel Saaranen Niemelä 1 12
4 4 Talol. Heikki Mariin Heikinmäki 56
5 5 Torp. Antti Arbelius Ojala 70
6 6 Talol. Juho Niskanen Jokela 84
6 6 Talol. Ville Turpeinen 84
6 3 Mökkil. Vilho Haapalainen 48
7 10 Talol. Sylvi Hukkanen Mäkelä 1 96
7 3 renki Matti Rytkönen
7 2 piika Anna Mariin
7 2 piika Saima Tolonen
7 3 Mäkit. Herman Rönkkö 42
7 3 Mäkit. Juho Rytkönen 42
7 4 Torp. Juho Druufa 56
9 20 Talol. Imma Kumpulainen Päätalo 3 36
9 3 renki Heikki Arbelius
9 2 piika Kaisa Asikainen
9 2 piika Riikka Piippo
9 3 Torp. Jaako Asikainen 42
9 3 Torp. Viktor Roivainen 42
9 6 Talol. Vilho Kumpulaisen perilliset 84
9 8 Talol. Imma Lämsä Lämsä 1 40
9 3 renki Pekka Huovinen
10 16 Talol. Julius Svärd Mikkola 2 52
10 2 renki Sylvi Lappalainen
10 2 piika Saara Piippo
10 3 Mäkit. Robert Rantonen 42
10 3 Mäkit. Vilho Koukkari 42
11 11 Talol. Antti Kärkkäinen 1 54
11 2 Mäkit. Sijooni Kärkkäinen 28
12 8 Talol. Heikki From Mikkola (Ruomi) 1 12
13 8 Talol. Juho Svärd Sonninen 1 12
13 4 Talol. Antti Tolonen 56
14 8 Talol. Ivar Remes Harjula 1 12
14 3 Mäkit. Juho Pesonen 42
Herännäisyys
Kun puhutaan Lapinsalon vaiheista ja kulttuurista, ei voi mitenkään ohittaa herännäisyyttä, mikä on täällä vaikuttanut jo 1800-luvun alkuajoista asti ja lyönyt leimansa ihmisiin, elämään ja kehitykseen. Vuonna 1835 pidettiin Pihlajanmäellä Pikkaraisessa eräänlainen ”kirkolliskokous”, missä oli Paavo Ruotsalainen ja monet johtavat papit mukana.
Olavi Kares kirjoittaa kirjassaan Heränneen kansan vaellus, myöhäisemmän kevään 1881 herätysten ajasta, että Lapinsalossa oli yli kaksikymmentä taloa ja kaksi jäi koskemattomaksi. Seuroja pidettiin taloissa ja niihin kokoonnuttiin useita kertoja joka vuosi aina 1980-luvulle asti, jolloin seuraperinne alkoi vähitellen hiipua.
Lapinsalolaisia Amerikkaan
1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkuvuosina Lapinsalostakin lähti paljon porukkaa Amerikkaan, USA:han ja Kanadaan. Osa heistä palasi, jotkut jäivät sinne pysyvästi. Tässä ainakin suurin osa heistä.
Mäkelän tilalta, veljekset käyttivät Amerikassa sukunimeä Laine
Ville Lappalainen oli Amerikassa kaivoksella 3 vuotta kun perhe oli Suomessa. Amerikan rahoilla Ville osti Rasiasaaren talon Pyhäjärven Väätistä.
Jussi Lappalainen oli myös 3 vuotta Ameriikassa, ja osti niillä rahoilla Rinteelän talon Luupuvedeltä.
August (Aukusti) Lappalainen meni naimisiin Hilma Marinin kanssa joka oli Heikinmäeltä, Heikki Marinin ja Brita Stina Hukkasen tyttö. He muuttivat Ameriikkaan missä työskenteli kaivoksella. Heille syntyi poika Taisto. Hilma kuoli Ameriikassa, ja August ja Taisto muuttivat Venäjälle.
Arvid (Arvi) Lappalainen oli poikamies, kävi Ameriikassa töissä kaivoksella ja sai jonkin taudin, oleskeli Mäkelässä minne kuoli.
Päätalosta
Kristiina Kumpulainen meni Amerikkaan1903, puoliso Aram Valgroos, kaksi tytärtä
Väinö Vilhelm Kumpulainen meni Amerikkaan 1909, kuoli USA:ssa perheettömänä
Kiikkulasta (Halla-aho)
Antti Kärkkäinen meni Kanadaan, kuoli siellä 10.10.1926 Sudbyry sairaala Kanada
Yrjölän tila
Kusti Svärd oli Alaskassa 5 vuotta, palasi takaisin ja asui Pellonpäässä ja Sonnisessa Yrjölän tilalla
Julius Svärd oli Alaskassa myös 5 vuotta, palasi takaisin, haki perheensä ja muutti USA:han
Sylvester Svärd meni veljiensä mukana Alaskaan ja menehtyi siellä.
Muita Amerikassa käyneitä
Jakob Kesti, Amerikasta palattuaan osti Aholan tilan
Heikki Marin, Amerikasta palattuaan osti Heikinmäen
Matti Leskinen, syntynyt Harjulan tilalla. Muutti Amerikkaan 1905 ja meni siellä naimisiin. Hän eli maanviljelijänä (a farmer) Minnesotassa.
Antti Pekkala, Juusolan tilalta. Oli ollut Amerikassa 10 vuotta. Tuli sieltä Suomeen takaisin ja osti Kopola nimisen tilan Haapavedeltä.
Johannes Pekkala, Juusolan tilalta, oli Amerikassa 5 vuotta, palattuaan osti Uuraisten pitäjästä Tervala-nimisen talon, myi sen sitten ja osti Ähtäristä talon Vanhajaakkola
Alfred Tolonen, Ruomin tilalta. Oli Amerikassa 1923-1925, osti Heinämäestä nro1 lohkaistun Juholan tilan.
Miilun polttoa
Metsät
Alkuaikoina maanviljelyn ja karjanhoitotyön ohella Lapinsalossa on poltettu tervaa kymmenissä tervahaudoissa. Ainakin Juusolan isäntä Jooseppi Pekkala oli pitänyt ammattinaan nuorempana tervatynnyrien tekoa. Tervatynnyrit kuljetettiin hevosella Nissilän kautta Ouluun myytäväksi.
Toinen rahahanke oli silloin puun hiiltäminen. Salahmin Rautaruukki tarvitsi hiiltä suuret määrät, kun se sulatti järvimalmista rautaharkkoja. Rautaa valmistettiin aina 1900-luvun alkuajoille asti, minkä jälkeen hiilen kysyntä loppui.
Sitten tulivat puutavarayhtiöiden miehet ja alkoivat ostaa tukkeja tilojen metsistä. Aluksi tukin piti olla seitsemän metrin pituinen ja latvasta vähintään 9 tuumaa (22,5 cm).
1900-luvun alussa tehtiin myös puutavara yhtiöiden kanssa metsänvuokra sopimuksia. Esimerkiksi Vartialassa vuokra aika oli 10 vuotta, ja yhtiö sai Vartialan maalta hakata ja viedä pois kaikki kuuden metrin korkeudelta 15 senttiä halkaisialtaan olevat honka-, mänty- ja kuusipuut. Yhtiö maksoi vuokraa 6100 markkaa koko vuokra-ajalta. Metsän omistajalla ei ollut oikeutta vuokra aikana kaataa mitat täyttävää puuta omasta metsästä, vaan ne omisti yhtiö.
Aluksi tukit kaadettiin ja katkaistiin kirveellä, ja puusta otettiin vain yksi tukki. 1900-luvun alkupuolella tulivat myös pokasahat käyttöön. Alkuaikoina tukit ajettiin hevosella suojoen varteen ja uitettiin kevättulvien aikana eteenpäin. Myöhemmin niitä ajettiin hevosella aina Nälännölle asti. Ensimmäiset moottorisahat tulivat 1950-luvulla, ja niitä käytettiin aluksi vain puun kaatamiseen. Silloin kylän miesväki oli talvet metsätöissä aina 1960-luvulle asti, jolloin peltoviljely ja karjantalous alkoi voimistua, ja sen hoitamiseen alettiin keskittyä yhä enemmän.
- Tukkimetsän kauppoja.
Toiminimi Joachin Putkosen Leski osti viime kuun loppupäivinä Kiuruveden Lapinsalosta Juuso Pekkalalta tukkimetsän 7 250 markan hinnalla,
samoin herastuomari Wilhem Kumpulais-vainajan perillisiltä 9 500 mk hinnalla.
Toiminimi Joh. Puustisen Perilliset ostivat tukkimetsän Antti ja Olli Wartiaisilta 6 100 markan hinnalla.
On luultavaa, että tukkipuiden hinta on korjautunut, sillä pari vuotta sitte tuumaili muuan tukkiasioitsia näistäkin metsistä joilla nyt on useita tuhansia saatu, ei kannattavan maksaa kun joku tuhat metsästä ja parhaasta puolitoista.
Salmetar 23.8.1902
Tiet
Lapinsaloon kulkee tie Kiuruvedeltä Turhalan kautta ja jatkuu Pihlajanmäelle, ja sieltä Isonmäen kautta Nissilään. Tällä samalla linjalla on jo 1700-luvulla kulkenut talvitie Nissilään, missä se on liittynyt Ouluun menevään kauppatiehen. Lapinsalolaiset olivat anoneet Kuvernööriltä kesätien rakentamista v. 1850 ja päätös rakentamisesta oli annettu 3.7.1852. Nälkävuosien johdosta tie valmistyi vasta 1860. Kuvernööri oli kuitenkin muuttanut päätöstä 1.11.1861 kuntalaisten kunnossapidettävän tien kulkevaksi Luupuveden kautta Salahmin tehtaille, ja Lapinsalon tie oli jäänyt kyläläisten vastuulle.
Kyläläiset olivat anoneet kuvernööriltä19. päivänä marraskuuta 1892 , että Lapinsalon tien kuntoon saattamiseksi käytettäisiin nyt heti hätäapu työtä. Varoja tarvittaisiin 15 940 markka. Hätäapuvaroja anottiin korkeintaan 30.158 mk 80 penniä ja saatiin vuonna 1899
23.000 mk. Ja vuonna 1905 5.715 mk 80 penniä.
Lapinsalontie julistettiin kuvernöörin päätöksellä yleiseksi maantieksi ja sellaisena kunnossa pidettäväksi 20.5.1913.
Lapinsalontiestä erkanee tie Jokelaan sekä tie Heinäperän kautta Tihilään. Tätä Heinäperäntietä yritettiin saada ensimmäisen kerran alkuun ja rakennettavaksi jo vuonna 1910, mutta Heinäperäntie rakennettiin nykyiselle paikalle vasta 1960-luvun alussa. Sitä ennen Heinäperälle oli kaksi polkua, toinen Haapalasta lähepellon ohi saviaituukseen ja sieltä Laattooseen. Toinen polku kulki Aholasta nykyistä näätälehdontietä seuraten Luttisensaloon ja sieltä Purolaan. Parempi tie oli silloin Heinäperältä Tihilään. Monet sanoivatkin silloin, että nyt kun Heinäperälle saadaan kunnon tie, niin pääsevät muuttamaan sieltä pois. Ja aika suuri kato kävi asukasmäärässä 1970-luvulle mentäessä.
Heinäperäntie oli aluksi yksityistie, jolloin sen kunnosta ja kustannuksista vastasivat tien vaikutusalueella olevat maanomistajat. Tie kunnostettiin ja luovutettiin valtiolle vuonna 1974. Hankkeen yhtenä puuhamiehenä ja puheenjohtajana oli Alpo Nuutinen.
Ennen Heinäperäntietä Lapinsalon kylällä oli ylätie, mikä kulki talojen pihojen läpi Tupaharjusta (Leinonen) Uudispihan (Salon) ja Vartialan kautta Haapalaan ja sieltä Aholanportille. Aholanportti on paikka, mistä tie jatkui Aholaan, alkoi koivukuja Pajulaan ja Rinteelle sekä alkoi alatie Kujansuuhun, sieltä Alapihan läpi Tupaharjulle. Tuikkulasta (nykyisin Uusi-Kotila) oli tie Kujansuuhun. Lisäksi Vartialan ja Haapalan puolivälistä kulki tie Kujansuuhun ja sieltä aina Aholanmutkaan (suopellon mutka) maantielle asti. Tietä kutsuttiin ristikujaksi. Nykyinen Uusi-kotilan tie on tehty yläosaltaan ristikujalle.
Koneellistuminen
!800-luvulla melkein kaikilla tiloilla oli tuulimylly. Perunkirjoista ja kauppakirjoista käy selville, että osuus tuulimyllyyn haluttiin säilyttää, eikä siitä luovuttu kuin poismuuton takia.
Yksi merkkivuosi Lapinsalon historiassa on 1907, silloin kylälle tuli höyrykone pyörittämään myllyä. Sillä pyöritettiin myös syksyisin puimakonetta ja sekä pyörösahaa, millä saatiin sahattua lautoja ja lankkuja. Siitä alkoi koneiden aikakausi Lapinsalossa. Tämä ensimmäinen höyrykone ja mylly tuhoutuivat kuitenkin tulipalossa, ja kyläläiset riitelivät pitkään kunnan kanssa palokorvaus avustuksesta.
Aholan isäntä Jaakko Kesti hankki ensimmäisen hevosvetoisen niittokoneen Aholaan v. 1910 ja muutaman vuoden kuluttua niittokone hankittiin myös Haapalaan ja Juusolaan. Tosin silloin ei vielä ollut paljon sellaisia peltoja, missä sitä olisi voitu käyttää. Pian tulivat myös hevosvetoisen rauta-aurat, karhit ja sitten hankmot.
Ensimmäisen polkupyörän osti Sylvester Svärd vuonna 1904, ja se oli Mackinley merkkinen. Ensimmäisen moottoripyörän osti Lapinsaloon vuonna 1922 Santeri Pekkala. Se oli Aihler merkkinen Saksasta. Ensimmäinen auto kävi Lapinsalossa vuonna 1910 ja ensimmäisen auton omisti Lapinsalolaisista Santeri Pekkala vuonna 1926 (rekisteri-ote tämän sivun lopussa).
Olli Aukusti Tolonen Ruomista oli seppämestari ja liikemies Kiuruvedellä. Ollilla oli Kiuruveden ensimmäinen moottoripyörä 1920-luvun alussa, 1924 hän hankki tilapäistä ammattimaista liikennettä varten Chervolet-auton. Hän toimi myös Kiuruveden ensimmäisenä linja-autoalan yrittäjänä ennen viime sotia ja vielä niiden jälkeen. Hänen veli Otto Tolonen hankki myös auton ja liikenneluvan vuonna 1926.
Pohjois-Savo 28.10.1926
"Autoliikenteenharjoittajat. Lääninhallitus on antamallaan päätöksellä oikeuttanut metsänvartija Otto Tolosen, Ilomantsin pitäjästä, yhdellä henkilöautomobiilillä harjoittamaan ammattimaista henkilöliikennettä Ilomantsin, Enon ja Pielisjärven pitäjissä ehdolla, ettei kulloinkin voimassaolevaa automobiilitaksaa ylitetä." (Rekisteriote tämän sivun lopussa)
Ensimmäisen traktorin Lapinsalossa hankki Ville Leskinen Rajalasta v. 1952. Se oli Massey-Ferguson T 20, eli harmaa ferku. 1953 traktori hankittiin Juusolaan, se oli Hanomac-merkkinen. Kumpulaiseen traktori tuli v. 1954, fordson Major. Pian traktorit lisääntyivät kylällä. Silloin oli ns. Korean suhdanne, ja puulla sai hyvän hinnan ja puu kävi hyvin kaupaksi. Muutamalla sadalla kuutiolla puuta kykeni ostamaan uuden traktorin. Silloin kaikkia malleja ei vain tahtonut saada, ja silloista suosikkia, harmaata ferkua, piti jonottaa useita vuosia.
Häkäpönttö auto sota-aikaan
Lapinsalon osuusmeijeri
Lapinsaloon perustettiin yhtiömeijeri 15.2.1902, ja se aloitti toimintansa saman vuoden maaliskuun alusta. Maito laskettiin, eli separoitiin, kotona ja kerma tuotiin meijeriin. Ensimmäisenä vuonna (7 kk) kirnuttiin 149 lehmästä 3117 kiloa voita. Meijeri oli yksinkertainen, ilman konevoimaa toimiva.
Meijeri sulautui Kiuruveden Osuusmeijeriin noin vuonna 1911, minkä yhdistettyyn kirjanpitäjä- rahastonhoitajan virkaan valittiin Sylvi Svärd Mikkolan tilalta.
Osuuskassan johtokunta 1922
Takana vasemmalta: tuntematon, Akusti Pekkala (Juusola), tuntematon, tuntematon, Pekka Nuutinen (Haapala)
Edessä vasemmalta: Vilho Nuutinen (Haapala), Imma Kumpulainen (Päätalo), Samuel Kumpulainen (Ojala)
Johtokunnan jäsenet 1923:
August Pekkala pj. Alfred Meriläinen vara pj.
Imma Kumpulainen, Samuel Kumpulainen, Alfred Leskinen, Otto Lappalainen ja Aatu Karjalainen
varajäsenet: Juho Toivola, Vilho Nuutinen ja Antti Vartiainen
Pankki
Lapinsalon Osuuskassa perustettiin 20.3.1907. Sen toimialue oli Uloslainaus- ja säästökassa sekä yhteisosto- ja myyntiliike.
Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat Wilho Nuutinen Puheenjohtaja, Juho Niskanen varapuheenjohtaja, Immanuel Lämsä, Juho Remes, Reeti Leskinen, Samuel Saaranen ja Wille Svärd (Lapinsalo nro 13) varsinaisia
sekä Antti Vartiainen, Imma Kumpulainen ja Wille Svärd Lapinsalo nro 10) varajäseniä. Kirjanpitäjä: Sylvi Svärd
Se rahamäärä jolla kukin jäsen on osuuskuntaan osallinen on 60 markkaa, ja osuuskunnan jäsenet vastaavat osuuskunnan sitoumuksista rajattomasti.
Osuuskassa toimi vielä ainakin 1920-luvulla.
Maamiesseura
Lapinsalon maamiesseura perustettiin 23 huhtikuuta 1936. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Pekka Nuutinen, Lauri Kumpulainen, Herman Pekkala, Vilho Hynninen, Ester Kesti, Olga Lämsä, Saimi Salo ja Matti Leskinen. Maatalousseuran tarkoituksena oli toimia maatalouden edistämiseksi, yhteis- ja osuustoiminnan aikaan saamiseksi sekä maataloudellisen sivistyksen kohottamiseksi.
Maatalousseuran nimi muuttui Lapinsalon maa- ja kotitalousseuraksi ja rekisteröitiin 12.6.1984, ja toimi aina 1990-luvulle asti, jolloin se sulautui yhteen kylätoimikunnan kanssa. Nimi on edelleen Lapinsalon maa- ja kotitalousseura.
Muita Lapinsalossa olleita yhdistyksiä
Lapinsalon raittiusyhdistys rekisteröity 22.1.1921 lakannut 13.8.1991
Lapinsalon Metsä- ja uittotyöväen osasto rekisteröity 4.10.1947 lakannut 13.8.1991
Lapinsalon evankelisluterilainen seuratupayhdistys rekisteröity 11.6.1948 lakannut 31.12.1979
Lapinsalon tarkastushydistys rekisteröity 4.8.1951 lakannut 13.8.1991
Pientalonpoikien puolueen Jokelan osasto rekisteröity 28.5.1959 lakannut 13.8.1991
Keskustan Lapinsalon paikallisyhdistys rekisteröity 31.10.1967 rekisterissä
Lapinsalon Hirvimiehet rekisteröity 11.10.2011 rekisterissä
Radio
Lapinsalossa oli rehtori Ilmari Juva, joka oli radioharrastaja, esittellyt ensimmäisen kerran lapinsalolaisille radiota Juusolan talossa
vuonna 1928. Jumalanpalveluksen kuulossa oli silloin ollut koko kylä.
Puhelin
Lapinsaloon saatiin puhelin vuonna 1946. Silloinen kansanedustaja Tatu Malmivaara hankki langan ostoluvan ja langat. Jokaiselle talolle tuli tietty pätkä, mille matkalle täytyi pystyttää omasta metsästä tehdyt puhelinpylväät. Koska alkuun lankaa oli vähän, joutui kaksi taloa olemaan samalla langalla.
Esimerkiksi Pajula ja Ahola olivat samalla langalla ja heidän puhelut erotettiin toisistaan niin, että yksi hälytys oli Pajulaan ja kaksi Aholaan.
Sähköt
Lapinsaloon saatiin sähköt vuonna 1956. Vähitellen sähköt asennettiin kaikkiin talouksiin. Monet pitivät aluksi kuitenkin kaasuvaloja halvempana vaihtoehtona. Pajulaan sähköt tulivat vasta v.1963.
Karjatalous
Lapinsalossa on todennäköisessti ollut aina karjaa ja kotieläimiä. Vanhimmista perunkirjoista vuodelta 1866 Simo Pikkaraisella oli 8 lehmää,
9 hiehoa, 5 lammasta ja 1 sika. Vilhelm Kumpulaisella vuonna 1899 sonni, 24 lehmää, 3 hiehoa, 20 lammasta, 2 sikaa ja 6 vasikkaa.
1950-luvulla liityttiin karjantarkkailuun, pidettiin maidontuotantoon liittyviä kursseja ja 1970-luvulla sitten erikoistuttiin joko maidontuotantoon tai sikatalouteen.
Peltoviljely
Peltojen salaojittaminen aloitettiin 1950-luvun puolivälissä. Ojat kaivettiin käsin lapiolla ja pikalla (rautakanki). 1970-luvulla tuli sitten kaivurit ja ketjukoneet.
Kansakoulu
Ensimmäiset neljän vuoden kansakoulun käyneet Lapinsalolaiset olivat Sylvester Svärd ja Imma Kumpulainen. Sitten 1800-luvun lopussa koululaisia oli jo toista kymmentä, etupäässä poikia. He kävivät koulunsa Kiuruvedellä tai Nissilän kylän koulussa.
Lapinsaloonkin alettiin vaatia koulua, ja esitys Lapinsalon koulupiiristä tehtiin 31.5.1897. Silloin asukkaita Lapinsalossa oli 399. Kun kuntakokous 1902 antoi Lapinsalolaisten kouluanomuksen raueta, valittivat kyläläiset kuvernöörinvirastoon. Kuvernöörinvirasto kuitenkin velvoitti kunnan perustamaan koulun. Ajan voittamiseksi kunta valitti päätöksestä senaattiin, mikä sitten vahvisti kuvernöörin päätöksen. Maaliskuun 21. päivänä 1904 Lapinsalon koulu perustettiin, ja jo samana vuonna koulu aloitti Mäkelän pirtissä. Oma koulurakennus valmistui kolmen vuoden jälkeen 1907.
Salmetar 1899 Salmetar 24.5.1905
Salmetar 10.4.1905 Salmetar 7.2.1906 sekä 28.11.1906
Ensimmäinen opettaja oli juuri seminaarista päässyt Juho Arnold Tapaninen (1904-1909). Hän kuoli keuhkotautiin 26 marraskuuta 1909. Seuraavaksi opettajana oli Matti Rönkä (1910-1916). Hän kuoli aivohalvaukseen 18 syyskuuta 1916. Ja hänen tilalle sijaiseksi on tullut Iris Haataja Paltamosta. Vuonna 1917 opettajaksi on valittu Vilhelm Knuutinen (1917-1918). Hän oli syntynyt Haapalassa, ja lähti vapaaehtoisena vapaussotaan, haavoittui vaikeasti Varkaudessa ja kuoli sairaalassa 22 helmikuuta 1918. Näistä kolmesta ensimmäisestä opettajasta näet lisätietoja klikkaamalla nimeä.
Seuraava opettaja: Suomen Wirallinen lehti 10.7.1918 Lapinsalon kansakoulun opettajaksi on valittu Matti E. Laamanen.
Kaikkein pisimpään täällä lienee ollut opettajana Vilho Hynninen (1927-1956). Vilhelm Einar Hynninen syntynyt 6.8.1902,
kuoli äkillisesti sepelvaltimotukokseen 21.12.1956 Lapinsalossa.
Lapinsalolaisista opettajina täällä ovat olleet vapaussodassa 1918 kaatunut Vilhelm Knuutinen Haapalasta ja hänen nuorin veljensä Albinus Nuutinen. Alaluokan opettajana pitkän uran täällä opetti Liisa Ahonen os. Kesti Aholasta (1947-1967). Myös Marjatta Nissinen os. Vartiainen Vartialasta oli täällä opettajana muutamia vuosia.
Kyläkoulu lakkautettiin 1991, ja lapset siirtyivät Turhalan koulun oppilaiksi.
Lapinsalon koulun historiikin on kirjoittanut Ville Leskinen Rajalasta koulun70-vuotis juhliin vuonna 1974. Historiikki löytyy tästä.
Lapinsalon koululaisia 1930-luvulla (kuva väritetty) ja opettaja Vilho Hynninen opettajat Matti Rönkä ja Ville Nuutinen
Lapinsalon koulun rappusilla 1940-luvulla (kuva väritetty) opettaja ja rouva Vilho Hynninen
Liisa Ahonen os.Kesti Albinus Nuutinen Lauri Saastamoinen
Seuratupa
Hautausmaan talkoot 1956
vasemmalta: Väinö Kesti, Osmo Pekkala, Kyösti Lappalainen
oikeassa reunassa Alpo Nuutinen
Kyläkirkko
Rakennuttajana oli Lapinsalon Seuratupayhdistys, joka perustettiin vuonna 1939 ja lakkautettiin vuonna 1969.
Lapinsalon kyläkirkko on alunperin rakennettu seuratuvaksi 1939 – 41. Se on rakennettu Väinö Heikkilän piirustusten pohjalta. Tontin lahjoittivat opettaja ja rouva Vilho Hynninen. Rahaa rakentamiseen kerättiin ompeluseuroilla ja keräyksillä. Puut lahjoittivat kyläläiset ja jopa puufirmat antoivat runkopuuta. Ikkunat saatiin käytettyinä Sotkamosta puretusta nuorisoseuran talosta.
Rakentajina olivat Jussi Huuskonen ja Antti Rahikainen Heinäperältä sekä Väinö Rantonen Pihlajanmäeltä. He rakensivat seuratuvan vesikattopäälle 1939. Myös talkoita pidettiin, mihin ne vain soveltuivat. Rakentaminen keskeytyi talvisodan ajaksi ja rakennettiin loppuun välirauhan aikaan.
Seuratuvan ja hautausmaan rakentaminen liittyy yhteen, vaikka hautausmaa valmistuikin myöhemmin ja vihittiin käyttöön vuonna 1957. Silloin hautausmaa katsottiin tarpeelliseksi, koska varsinkin keväisin ja syksyisin, kun tie ja kelit olivat huonot, vainajien kuljetus Kiuruvedelle koettiin vaivalloiseksi. Aabel Ruusunen Pihlajanmäeltä Mutkalasta haudattiin ensimmäisenä oman kylän hautausmaalle vuonna 1958.
Kellotapuli valmistui v. 1961 ja rakentajina olivat Arvi Föhr ja Viljo Rantonen Pihlajanmäeltä. Minkäänlaisia piirustuksia ei ollut, vaan Ensio Vartiainen ja Aukusti Nuutinen olivat tehneet pohjan, ja sen päälle tapuli sitten rakennettiin. Kirkonkellon on tehnyt Juutilan valimo Kaavilta.
Rakennus vuorattiin ulkopuolelta vuonna 1965. Sisäpuolen levytykset tehtiin 1960-luvulla.
Kuopion hiippakunnan piispa Olavi Kares vihki seuratuvan kyläkirkoksi 1968 ja kyläkirkko luovutettiin Kiuruveden seurakunnalle 1970.
Kirkon sisustusta uusittiin vuonna 1988. Salin penkit ovat lakattua koivua ja kuorikalusteet saarnea.
Kirkossa olevan keraamisen kastemaljan ja kirkkotekstiilit on suunnitellut Lapinsalossa syntynyt maaninkalainen keraamikko Marja-Leena Piippo, omaa sukuaan Nuutinen Pajulasta.
Vesiosuuskunta
Lapinsalossa vesi oli aika syvällä, ja se oli hyvin ruostepitoista. Karjakokojen kasvaessa varsinkin talvella vettä ei tahtonut aina riittää. Niinpä vuonna 1998 kylällä aloitettiin kylän vesittäminen. Ruomin lähteestä, n.7 kilometriä Lapinsalosta Kiuruvedelle päin, vedettiin vesiputki lähes joka taloon. Runkoputki kulkee Jokelan kautta Lapinsaloon ja Pihlajamäelle sekä Heinäperälle. Hankkeen puuhamiehiä olivat Alpo Nuutinen ja Viljo Rantonen.
Katuvalot
Vuonna 1999 Lapinsalo sai katuvalot. Useat talot maksoivat yhden valotolpan kustannuksen, ja loput varat kerättiin hattu kourassa eri liikelaitoksilta sekä tehtiin talkoilla.